pakkausformaatit

Pakkausformaatit ovat standardeja, joiden mukaan ohjelmistot ja niihin liittyvät tiedot pakataan, toimitetaan ja asennetaan. Ne määrittelevät esimerkiksi tiedostojen rakenteen, riippuvuudet, asennus- ja poistotoiminnot sekä tiedostojen eheyttä ja turvallisuutta varmistavat mekanismit, kuten digitaaliset allekirjoitukset.

Yleisesti pakkauksessa on sekä itse binääri- tai resurssitiedostot että metatiedostot, jotka kuvaavat paketin sisällön ja vaadittavat riippuvuudet. Eri käyttöympäristöissä käytetään erilaisia pakkausformaatteja: ne voivat olla jakelukohtaisia tai yleiskäyttöisiä. Esimerkkejä Linuxin jakelupaketeista ovat .deb (Debian/Ubuntu) ja .rpm (Fedora/RHEL), sekä .apk (Alpine). Tar- tai tar.gz -tiedostot ovat yleisiä lähdepakkauksissa ja joissain tapauksissa binääriarkistoina. Macillä käytetään muun muassa .pkg-asennuspaketteja ja .dmg-diskkuja, Windowsilla yleisiä ovat .exe-, .msi- ja .msix-/appx-paketit. Androidille pakettiformaatti on .apk ja iOS:lle .ipa.

Monet nykypäivän järjestelmät tukevat myös erillisiä kuin perinteisiä pakkausformaatteja, kuten AppImage, Flatpak ja Snap Linux-ympäristössä sekä konttien jakelussa käytetyt OCI- ja Docker-kuvat. Nämä tarjoavat usein suuremman riippumattomuuden jakeluympäristöistä ja helpottavat sovellusten jakelua useammalle alustalle.

Pakkausformaatit ovat tiiviisti yhteydessä paketinhallintaan ja ohjelmistojen ylläpitoon. Ne mahdollistavat hallintatyökalujen, kuten riippuvuuksien ratkaisemisen, versiopäivitykset ja turvallisuustarkastukset, sekä varmistavat, että asennus on toistettavissa ja luotettavaa.