verkkostreamaus

Verkkostreamaus on internetin kautta tapahtuva multimediasisällön toimittamista käyttäjille joko reaaliajassa (live) tai on-demand-tyyppisesti. Siirto voi koskea video- ja/tai äänisisältöä sekä niihin liittyviä tekstityksiä ja metatietoja. Yleisiä käyttökohteita ovat elokuvat ja TV-sarjat, live-tapahtumat sekä koulutus- ja yritysviestintä.

Teknisesti verkkostreamaus perustuu sisällön pakkaamiseen, siirtämiseen ja puskurointiin siten, että laatua voidaan säätää verkon olosuhteiden mukaan. Eri bittinopeuksilla toimiva adaptive bitrate -straming (ABR) tekee tämän. Yleisimmät protokollat ovat HTTP-pohjaiset HLS (Apple) ja MPEG-DASH. Sisällöt toimitetaan usein Content Delivery Networkin (CDN) välityksellä, joka pienentää viiveitä ja lisää skaalautuvuutta. Monet striimauspalvelut käyttävät digitaalisen oikeuksien hallintaa (DRM) suojatakseen sisällöt, esimerkiksi Widevine, PlayReady tai FairPlay.

Käyttöesimerkkejä ovat suoratoistopalvelut kuten videot ja ohjelmat sekä live-lähetykset, kuten urheilu- tai musiikkitapahtumat, sekä yritysten verkkokoulutukset. Etuja ovat saavutettavuus, skaalautuvuus ja mahdollisuus tarjota sisältöä suurillekin yleisöille sekä mittaaminen ja personointi. Haasteita ovat verkon vaihtuvat nopeudet, latenssiin liittyvät rajoitteet erityisesti live-lähetyksissä sekä kustannukset korkean laadun kansainväliselle jakelulle ja tekijänoikeuslainsäädännön noudattaminen.

Verkkostreamaus on kehittynyt 1990-luvulta alkaen kohti laatutason ja matalan latenssin ratkaisuja, ja se on keskeinen osa nykyistä digitaalista mediaekosysteemiä.