Äänitys

Äänitys on prosessi, jossa ääni tallennetaan sähköisiksi signaaleiksi tai digitaalisiksi tiedoiksi. Tavoitteena on säilyttää äänilähteen ominaispiirteet, kuten dynamiikka ja timbre, sekä mahdollistaa jälkituotanto ja jakelu erilaisissa medioissa.

Mukana ovat mikrofonit, äänikortit tai ääniliitännät, mikserit sekä tallennuslaitteet. Analoginen tallennus voi hyödyntää magneettinauhoja, kun digitaalinen tallennus tallentaa signaalin digitaalisessa muodossa kiintolevylle tai pilvessä. Äänitys voidaan tehdä studiolla, radiolähetimellä tai kenttääänityksenä.

Prosessi jaetaan usein esivalmisteluihin (soittolistat, akustinen tila, mikrofonijärjestelyt), varsinaiseen äänitykseen sekä jälkituotantoon kuten miksaus (mixing), editing, lisäyksiä ja mastering. Monimutkaisempi tuotanto voi sisältää overdubbauksia ja moniraitatekniikkaa.

Teknisesti käytetään näytteistystä: näytteenottotaajuus (Fs) sekä bittisyvyys määrittävät äänenlaadun. Yleisimmät arvot musiikissa ovat 44,1 kHz/16‑bit (CD-laatu) sekä 48 kHz/24‑bit (elokuva ja video). Tiedostomuotoja ovat WAV ja AIFF sekä tallennus- tai pakkausmuodot kuten MP3 tai AAC.

Historia ja sovellukset: Äänitys kehittyi analogisesta nauhoituksesta digitaalisiin järjestelmiin, mikä on mullistanut musiikki- ja mediatuotannon. Sitä käytetään musiikin tallentamiseen, elokuvien ja televisiotuotantojen äänityksiin, radiokanavien ohjelmointiin sekä kenttä- ja äänitehosteiden tallentamiseen ja arkistointiin.