Äänenvaimennuksessa

Äänenvaimennuksessa tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on vähentää tilaan tai laitteeseen välittyvän ääniaalon energiaa. Tavoitteita ovat meluhaitan pienentäminen, sisätilojen käyttömukavuuden parantaminen sekä tehokkaampi viestintä ja turvallisuus. Vaimennus riippuu sekä äänilähteen voimakkuudesta että tilan rakenteiden ja materiaaleiden akustisista ominaisuuksista.

Passiiviset ratkaisut pohjautuvat rakenteiden massaan, tiiviyteen ja äänen absorptioon. Käytettyjä keinoja ovat jäykät tai massiiviset seinät, lattiat ja väliseinät sekä eristävät materiaalit, kuten mineraalivilla, lasivilla, äänieristekalvot ja äänen absorboivat paneelit. Rakenteiden eristys sekä tilan ilmanvuotojen rajoittaminen parantavat ääneneristystä. Vaimennus on taajuus- ja tilakohtainen ilmiö, ja alhaisten taajuuksien hallinta vaatii usein suurempaa massaa tai erityisiä rakenteita.

Aktiivinen melunvaimennus perustuu vasta-aaltojen tuottamiseen signaalin avulla. Antureiden ja kaiuttimien välisellä ohjauksella pyritään syntetisoimaan interferenssiä, joka vähentää tilaan pääsevän melun voimakastaajuuksia. Sitä käytetään esimerkiksi kuulokkeissa, ajoneuvoissa ja ilmastointikanavissa sekä joissakin huippuluokan tilaratkaisuissa. Yhdessä passiivisten keinojen kanssa aktiivinen järjestelmä voi parantaa vaimennusta, mutta se edellyttää virtaa ja huolellista suunnittelua.

Vaimennuksen vaikutusta arvioidaan ääneneristävyyden mittauksin, kuten äänen siirtokyvyn estokykyä kuvaavilla arvoilla (STC tai vastaavat mittarit). Laboratoriotesteissä ja käytännön tiloissa otetaan huomioon taajuus, tilan koon ja rakenteiden ominaisuudet sekä melun lähteestä johtuva vaihtelu. Verkkokäytössä suunnitelmat kohdistuvat kustannusten, tilan sekä painon ja energian tasapainottamiseen.