ilmanvuotojen

Ilmanvuotojen käsite viittaa rakennusten läpi tapahtuvaan hallitsemattomaan ilmanvaihtoon, jossa sisäilmaa virtaa ulos tai ulkoilmaa sisään. Tyypillisiä vuotokohtia ovat ulkoseinien liittymät, ikkunat ja ovet sekä läpiviennit putkien, kaapeleiden ja ilmanvaihtokanavien kautta. Puutteellinen tiivistys ja rakennusvirheet lisäävät näitä vuotoja.

Syyt ja lähteet koostuvat rakennusvaiheen toteutuksesta sekä käytön aikaisista kulumisista. Epätiiviys voi syntyä liitoksista, liian pienistä tai väärin asennetuista tiivisteistä, liukkaista/liian karkeista saumoista sekä epäjatkuvuuksista rakennusosia yhdistävillä alueilla. Myös läpiviennit lämmityksen, vesi- tai ilmanvaihtojärjestelmien yhteydessä voivat muodostua poikkeuksellisen suuriksi vuotokohtiksi.

Vaikutukset ilmenevät ennen kaikkea energiatehokkuudessa, ilmanlaadussa ja mukavuudessa. Ilmanvuotojen vuoksi lämmitys- ja jäähdytysenergia kuluu turhaan, mikä lisää käyttökustannuksia. Veto ja vedon tunne voivat heikentää asumismukavuutta, ja hallitsemattomat ilmanvirtaukset voivat tuoda kosteutta, homeen riskiä sekä epäpuhtauksia ja radonia sisätiloihin.

Mittaaminen ja arviointi tehdään tavallisesti blower door -testillä, jossa rakennus altistetaan hallitulle paine-erolle ja mitataan ilmavuotojen määrä. Tuloksena saadaan ilmavuotoluku, usein ACH50-arvo, eli ilmanvaihdon määrä tunnissa 50 Pa:n paine-erolla.

Ehkäisy ja korjaus perustuvat hyvään rakenteelliseen tiivistykseen ja ilmanvaihdon hallintaan. Ennen rakennusta käytetään tiivisteitä, höyrynsulkua ja ilmatiiviitä liitosrakenteita sekä asianmukaisia ikkunaja ovitekniikoita. Käytön aikana vuotoja voidaan pienentää tarkastusten, lämpökamerakuvauksien ja oikeanlaisen korjaustiivistysten avulla. Ilmanvuotojen hallinta parantaa energiatehokkuutta sekä tilojen sisäilman laatua.