ympäristöhyvinvoinnin

Ympäristöhyvinvointi, tai ympäristön hyvinvoinnin tila, kuvaa sitä, miten ympäristötekijät vaikuttavat ihmisten terveydelliseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Se rakentuu ekosysteemipalveluista, kuten raikkaasta ilmasta, puhtaasta vedestä, turvallisista elinympäristöistä sekä luonnon ja vihreyden tarjoamasta virkistyksestä ja henkisestä tasapainosta. Ympäristöhyvinvointiportivissa korostuvat sekä ympäristön laadun että sen vaikutusten oikeudenmukainen jakautuminen eri ihmisryhmien kesken.

Keskeisiä osa-alueita ovat ympäristöterveys, ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen, ilman- ja vedenlaatu, melutaso, rakennettujen tilojen turvallisuus sekä pääsy luontoon ja virkistysmahdollisuuksiin. Lisäksi huomioidaan luonnon monimuotoisuus, luonnonvarojen kestävä käyttö sekä yhteisöllinen turvallisuus ja viihtyvyys. Ympäristöhyvinvointi nivoutuu usein sosiaaliseen tasa-arvoon: puuttuva tai heikommin palveleva ympäristö voi lisätä terveysriskien ja elämänlaadun eriarvoisuuksia.

Mittareita käytettäessä hyödynnetään sekä ympäristö- että terveysdataa. Esimerkkejä ovat ilmanlaatuindeksit, veden laatu, melutaso, pääsy vihreisiin tiloihin sekä ekosysteemipalvelujen määrä. Kansainvälisesti ja kansallisella tasolla ympäristöhyvinvointia tarkastellaan osana kestävää kehitystä sekä terveys- ja ympäristöpolitiikan rajapintojen osa-alueita.

Käytännön haasteita ovat yhdenmukaisten mittareiden kehittäminen, tietojen saatavuus sekä eriarvoisuuden huomioiminen suunnittelussa ja päätöksenteossa.