yläkerroksissailmaisua
Yläkerroksissailmaisua, myös tunnettu nimellä *high-altitude ballooning* tai *stratospheric ballooning*, viittaa ilmailutekniikkaan, jossa ilmapalloja käytetään kuljettamaan instrumentteja tai satelliittien edeltäjiä korkealle ilmakehään. Menetelmä on ollut merkittävä apuväline tieteellisissä mittauksissa ja teknologian kehityksessä, erityisesti 1900-luvun alusta lähtien.
Yläkerroksissailmaisua perustuu siihen, että ilmapallot täytetään kevyellä kaasulla, kuten vetyllä tai heliumilla, mikä mahdollistaa niiden nousun
Yläkerroksissailmaisua sai laajamittaista huomiota 1930-luvulla, kun se mahdollisti muun muassa ilmakehän yläosien tutkimisen ja radiokommunikaation kehittämisen.
Yläkerroksissailmaisua on myös edullisempi ja helpompi toteuttaa kuin avaruuslento, mikä tekee siitä hyödyllisen apuvälineen monissa tieteellisissä