tähtitieteessä

Tähtitiede on luonnontieteellinen ala, joka tutkii taivaankappaleita ja ilmiöitä sekä maailmankaikkeuden rakennetta ja historiaa. Keskeisiä kohteita ovat tähdet, planeetat, galaksit, mustat aukot, sumualueet sekä kosminen taustasäteily. Tutkimus perustuu havaintoihin sekä teoreettisiin malleihin, joiden avulla selvitellään kappaleiden ominaisuuksia, kehitystä ja vuorovaikutuksia.

Havainnointi tapahtuu sekä maanpäällisillä että avaruudessa sijaitsevilla teleskoopeilla, radioteleskooppeilla sekä avaruusluotaimilla ja -satelliiteilla. Mittausmenetelmiä ovat esimerkiksi astrometria (paikannus ja liikkeet), fotometria (valon kirkkauden mittaus) sekä spektrianalyysi (valon spektrin koostumuksen tutkiminen). Aineksen sekä energian kulkua koskeva tieto yhdistetään yhä monimutkaisempiin malleihin ja suuria tietomääriä käsitteleviin laskentamenetelmiin.

Ala jakaantuu havainnoivaan tähtitieteeseen ja teoreettiseen tähtitieteeseen. Havainnoiva tähtitiede tuottaa dataa tähdistä, tähtijärjestelmistä, galakseista ja kosmoksesta sekä niiden ominaisuuksista ja kehityksestä. Teoreettinen tähtitiede kehittää malleja, jotka selittävät ilmiöitä ja universumin evoluatiota sekä ohjaavat simulointeja. Yksi nopeasti kehittyvistä osa-alueista on eksoplaneettojen tutkimus, jossa etsitään ja kartoitetaan muita kuin Maata kiertäviä planeettoja. Tutkimusta tukevat laskennalliset simulaatiot sekä instrumentaation ja teknologian kehitys.

Tähtitiede liittyy läheisesti fysiikan, kemian ja tietojenkäsittelyn kanssa, ja sen saavutukset kasvattavat sekä perusnäyttöä maailmankaikkeudesta että teknologisia sovelluksia.