ylijäämähypoteeseja

Ylijäämähypoteeseja (monikko) on tilastotieteessä käytetty käsite, jolla tarkoitetaan hypoteeseja, joiden mukaan havaittu ylijäämä, lisäyksikkö tai poikkeama havaintoaineistossa selittyy tilastollisesti jollakin ekstra tekijällä perusmallin lisäksi. Termiä käytetään erityisesti tilanteissa, joissa pyritään selittämään havaintoja enemmän kuin pelkkä oletettu taustamalli.

Ylijäämähypoteeseja voidaan käyttää eri aloilla, kuten fysiikassa, epidemiologiassa ja taloustieteissä, missä pyritään osoittamaan, että jokin lisätekijä tuottaa tilastollisesti merkitsevän vaikutuksen suhteessa vakiintuneeseen malliin. Ne voivat olla sekä parametreja tarkastelevia että ei-parametrisiä, ja niitä asetaan usein nollahypoteesin (ei lisävaikutusta) rinnalle tai osaksi laajempaa monihypoteesien muodostelmaa.

Testausprosessi noudattaa tyypillisiä tilastollisia periaatteita: voidaan käyttää todennäköisyyslausumia, likelihood-ratio -testejä, Bayesin menetelmiä tai informaatiokriteerejä mallien vertailuun. Ylijäämähypoteesien arviointi vaatii huolellista virhepäästöjen hallintaa ja mahdollisten moninkertaisuuksien huomioon ottamista, erityisesti kun useita ylijäämähypoteeseja vertaillaan samassa tiedossa.

Esimerkkejä voivat olla tilanteet, joissa havaittu tapahtuma- tai vastealue ylittää taustamallin odotukset, ja hypoteesi väittää tämän ylimääräisen riskin tai signaalin olemassaoloa. Ylijäämähypoteesien tulosten tulkintaa ohjaa aina konteksti, tutkimuskysymys ja käytetty mallinnus sekä suhteellinen merkittävyys.

Huomioitavaa on, että termi ei välttämättä ole vakiintunut kaikissa suomenkielisissä teksteissä, ja sen tarkka merkitys riippuu kontekstista sekä käytetystä mallistosta. Se liittyy kuitenkin läheisesti nollahypoteesiin ja vaihtoehtoishypoteeseihin, mutta keskittyy erityisesti havaittuun ylijäämään ja sille annettavaan tulkintaan.