yksilömäärän

Yksilömäärä on eliöiden kokonaismäärä tietyllä alueella tai ajanjaksolla. Se kuvaa populaation kokoa ja toimii keskeisenä mittarina ekologisessa tutkimuksessa sekä luonnonvara- ja suojelutoimissa. Yksilömäärän ilmaisussa käytetään usein termiä abundance, kun taas tiheys tarkoittaa yksilöiden määrää pinta-alayksikköä kohden. Yksilömäärä voi viitata kokonaismäärään koko alueella tai rajatulle tutkimusalueelle.

Mittaaminen ja estimointi perustuvat havaittavuuden huomioimiseen. Kokonaissumman laskeminen on käytännössä mahdollista vain pienillä, tiheillä populaatioilla tai tilanteissa, joissa kaikki yksilöt voidaan havaita. Siksi käytetään näyteperusteisia lähestymistapoja. Yleisiä menetelmiä ovat kvadrattialueelta tehtävä kasvi- ja kasvillisuuslaskenta, transeektioihin ja reitteihin pohjautuva havaintokartoitus sekä etäisyysmittaukset. Eläinpopulaatioissa hyödynnetään merkitse-vapaa -menetelmiä (mark-recapture) sekä distance sampling -tekniikoita. Nykyisin geneettiset menetelmät ja kameratunnistukset voivat parantaa yksilöiden tunnistamista ja pidentää havaintojen kattavuutta. Arvioissa käsitellään havainto- ja detektioprosessin epävarmuutta, ja useita menetelmiä yhdistämällä pyritään saamaan luotettavampi kokonaismäärän estimaatti.

Käyttökohteet ovat moninaiset. Yksilömäärän seuranta on keskeinen osa luonnonsuojelustrategioita, kalastuksen ja metsätalouden sääntelyä sekä ekosysteemien tilan seurantaa. Sitä käytetään lajin säilyvyyden arvioinnissa, trendien tunnistamisessa ja resurssien kestävän hallinnan suunnittelussa sekä kansainvälisissä että kansallisissa ympäristöraporteissa.

Rajoitteet liittyvät usein epävarmuuteen havaintoasteista, populaation liikkuvuudesta sekä ajallisista ja spatiaalisista muutoksista. Tarkan arvion saavuttamiseksi hyödyllää on useiden menetelmien yhdistäminen sekä pitkäjänteinen, suunnitelmallinen seuranta.