väärinkäytöksestä

Väärinkäyttö tarkoittaa tahallista toimia, joissa resurssit, valta-asema tai tieto käytetään vastoin velvoitteita, luottamusta tai lakia. Väärinkäyttö voi kohdistua sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa, ja sen ilmenemismuodot vaihtelevat yksittäisistä henkilöistä suurempiin organisaatioihin. Tämän ilmiön tunnistaminen on keskeistä vastuullisuuden ja oikeudenmukaisuuden edistämisessä.

Väärinkäytön tyyppejä ovat taloudellinen väärinkäyttö (petokset, kavallukset, resurssien luvaton käyttö), eturistiriidat sekä vääränlainen hallinnointi julkisen tai yksityisen toiminnan yhteydessä, henkilöstön häirintä tai syrjintä sekä tietojen väärinkäyttö (luvattomat pääsyt, tietovuodot) ja järjestelmien epäasiallinen hallinta. Yhä merkittävämpää on myös digitaalinen väärinkäyttö, kuten tietojen manipulointi tai luvattomat toiminnot tieto- ja IT-järjestelmissä.

Seuraukset voivat olla sekä oikeudellisia että ei-oikeudellisia. Oikeudellisia seuraamuksia voivat olla rikosoikeudelliset sanktiot ja siviilioikeudelliset korvausvaatimukset, kun taas ei-oikeudellisia ovat maineenmenetykset, luottamuksen heikkeneminen, turvallisuusriskit ja toimintakyvyn heikentymät sekä taloudelliset kustannukset.

Ehkäisyssä korostuvat selkeät ohjeistukset ja politiikat, sisäiset kontrollit, riskienarviointi ja säännölliset auditoinnit sekä koulutus ja tietoisuuden lisääminen. Tärkeää on myös tehokkaat raportointi- ja ilmoituskanavat sekä riippumattomat tarkastukset, joilla väärinkäytösten varhaisen havaitsemisen ja puuttumisen mahdollisuudet paranevat.

Lainsäädäntö ja käsitteet vaihtelevat maittain. Kansainvälisesti näkyviä kehyksiä ovat OECD:n suositukset sekä ISO 37001 -anti-korruption -järjestelmä, joita organisaatiot voivat soveltaa vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi.