värinhäviö

Värinhäviö tarkoittaa väriintensiteetin vähenemistä tai sen muuttumista epätoivotulla tavalla. Ilmiö voi ilmetä haalistumisena, sävyn muuttumisena tai värin katoamisena. Se voi vaikuttaa sekä erilaisten materiaaleiden että ympäristön väreihin.

Suurimmat tekijät ovat valo, erityisesti ultraviolettinen säteily, sekä lämpö, kosteus ja hapetus. Myös kemialliset reaktiot, pH:n vaihtelut sekä epäpuhtaudet voivat nopeuttaa häviötä. Leviäminen ja väriaineiden liukeneminen voivat pahentaa tilannetta esimerkiksi kosteissa tai liuottimissa sisältävissä ympäristöissä.

Mekanismina ovat fotokemiallinen hajoaminen, pigmenttien oksidatiivinen muutos ja sideaineiden heikkeneminen sekä väriaineiden siirtyminen ympäristöön. Tuloksena on usein himmenemistä, sävyn muuttumista tai epätasaisen väripinnan muodostumista.

Sovelluksissa värinhäviö on tärkeä laadun ja kestävyyden mittari. Tekstiileissä ja vaatteissa se liittyy värinkestävyyteen; taide- ja arkistomateriaaleissa sekä maalauksissa ja paperissa väri voi hävitä ajan myötä. Elintarvikkeet ja kosmetiikkatuotteet voivat myös menettää väriään valon ja ajan vaikutuksesta.

Ehkäisyyn kuuluu suojaavien lisäaineiden ja käsittelyjen käyttö sekä altistumisen rajoittaminen valolle ja lämmölle. Käytetään UV-suojattuja pigmentteja ja stabilointiaineita sekä kontrolloitua ilmastointia ja pakkauksia. Varastointi varjoisassa, viileässä ja kuivassa sekä lämpötilan ja kosteuden hallinta pienentävät häviöitä.

Värinhäviötä voidaan mitata värimuutoksena käyttämällä värimetrejä tai spektrofotometrejä. Delta E (ΔE*) arvo kuvaa eroa alkuperäisen ja säilyneen värin välillä; suurempi arvo tarkoittaa suurempaa häviötä. Kiihdytetyt ikääntymistestit simuloivat valon ja ilman vaikutusta lyhyemmässä ajassa.