vuorovaikutusmalli

Vuorovaikutusmalli on teoreettinen kehys, joka kuvaa, miten viestintä ja vuorovaikutus tapahtuvat toimijoiden välillä. Se soveltuu sekä inhimillisiin että teknisiin järjestelmiin ja kattaa ihmissuhteiden, organisaatioiden ja digitaalisten käyttöliittymien vuorovaikutuksen.

Keskeiset osatekijät ovat toimijat (viestin lähettäjä ja vastaanottaja), viestit (sisältö ja merkitys), kanava tai ympäristö, palaute sekä konteksti ja aika. Melu tai häiriöt voivat hämärtää viestin merkityksen, ja säännöt sekä kulttuuriset normit vaikuttavat siihen, miten viesti tulkitaan ja miten vastataan.

Mallit voidaan jakaa lineaarisiin, kaksisuuntaisiin ja iteratiivisiin malleihin. Lineaarinen malli kuvaa viestin yhdensuuntaista siirtymää, kaksisuuntaiset mallit korostavat palautetta ja vuorovaikutuksen kiertokulkua, ja iteratiiviset mallit huomioivat kehityksen ja sopeutumisen ajan kuluessa. Usein vuorovaikutusmalli on dynaaminen ja kontekstisidonnainen, ja se voidaan räätälöidä tietylle vuorovaikutuksen sektorille, kuten koulutukselle, neuvonnalle tai ohjelmistojen suunnittelulle.

Lukuisat tutkimusalat käyttävät vuorovaikutusmalleja viestinnän, oppimisen ja käyttäjäkokemuksen analyysiin. Esimerkkinä voisi mainita Shannon–Weaverin malli, joka kuvasi viestin koodaamisen, siirtämisen kanavalla, vastaanoton ja melun vaikutusta viestin perillemenoon.

Huomioitavaa on, että mallit ovat välineitä todellisuuden selittämiseksi, eivät totuutta kaikenkattavaa kuvausta. Valinta mallin mukaan riippuu tutkimuskysymyksestä ja kontekstista.