vuorokausirytmille

Vuorokausirytmille viitataan elimistön noin 24 tunnin sisäiseen rytmiin, joka säätelee unta ja hereilläoloa sekä lukuisia fysiologisia prosesseja, kuten hormonitoimintaa, aineenvaihduntaa ja kehon lämpötilaa.

Keskeinen rakennuspalikka on suprachiasmaattinen tumake (SCN), joka sijaitsee hypotalamuksessa. SCN saa tietoa valon määrästä silmän verkkokalvolta ja säätää vireystilaa sekä hormonieritystä sen mukaan. Melatoniinin eritys alkaa illalla ja lisää uneliaisuutta, kun taas kortisolin määrä nousee aamulla. Kehon lämpötila seuraa vuorokautista rytmiä, ollen alimmillaan yön aikana.

Rytmi on sopeutettavissa ympäristöön: valo on tärkein rytmin säätelijä, ja aamulla tapahtuvaa valoaltistusta pidetään tärkeänä. Illalla sinisen valon määrä voi hidastaa unenaloitusta. Aterioiden ajoitus, liikunta ja sosiaaliset tekijät voivat muokata rytmiä yksilöllisesti. Yksilöllisiä eroja ilmentyvät kronotyypit, kuten aamu- ja iltavirkkuus.

Rytmin häiriöt voivat aiheuttaa univaikeuksia sekä pitkäaikaisia terveysriskien kasautumista. Esimerkkejä ovat jet lag -ilmiö, vuorotyön aiheuttama unihäiriö sekä erilaiset häiriöt, joissa unirytmi ei vastaa ympäristön vaatimuksia.

Rytmin tutkimuksessa käytetään muun muassa unipäiväkirjoja ja aktiivisuusmittauksia (aktigrafia) sekä joskus melatoniinin erityksen ajoituksen mittauksia. Käytännön toimenpiteitä vuorokausirytmin hallitsemiseksi ovat säännöllinen unirytmi, aamun valoaltistus, illalla sinisen valon välttäminen ennen nukkumaanmenoa sekä kohtuullinen kofeiinin ja alkoholin käyttö.