hormonieritystä

Hormonieritystä tarkoittaa hormonien tuotantoa ja erittymistä endokriinisistä rauhasista sekä muista kudoksista; vastaavasti termi hormonieritys on yleisesti käytetty synonyymi. Hormonit ovat kemiallisia viestiaineita, jotka säätelevät elintoimintoja kuten aineenvaihduntaa, kasvua, lisääntymistä ja stressireaktiota. Ne syntetisoidaan endokriinisissä soluissa, varastoidaan vesikkeleihin ja vapautuvat verenkiertoon tai kudosvälitilaan saavuttaakseen kohdesolut, joilla on reseptorit.

Säätely perustuu negatiivisiin palautemekanismeihin, erityisesti hypotalamo-aivolisäkejärjestelmän signaaleihin. Signaali voi olla hermostollinen, hormonaalinen tai parakriininen, ja vapautumisen rytmi on usein pulsatiivinen, vaihdellen vuorokauden ajan sekä kehitysvaiheen ja tilan mukaan.

Esimerkkejä pääalueittain: Hypotalamus ja aivolisäke koordinoivat useiden rauhasten toimintaa. Kilpirauhashormonit vaikuttavat hapenkulkuun ja perusaineenvaihduntaan; lisämunuaisten kortisoli ja aldosteroni osallistuvat stressin sääntelyyn sekä elektrolyyttitasapainon ylläpitoon; haima erittää insuliinia ja glukagonia veren glukoositasojen säätelyyn; sisäiset sukupuolirauhaset tuottavat estrogeenia, progesteronia ja testosteronia, jotka vaikuttavat lisääntymiseen ja kehitykseen.

Kliininen merkitys: hormonierityksen liiallinen tai puutteellinen tuotanto voi johtaa sairauksiin kuten diabetes mellitus, kilpirauhassairaudet, Cushingin oireyhtymä ja Addisonin tauti. Diagnostiikka perustuu veren, virtsan tai syljen hormonitasojen mittauksiin sekä toiminnallisiin testei.

Tutkimus ja sovellukset keskittyvät eritysrytmin, impulssivaihtelujen, kuljetusproteiinien roolin sekä reseptorivasteiden ymmärtämiseen. Hoitomuodot voivat sisältää hormonikorvaushoidot ja lääkkeet, jotka vaikuttavat endokriinisen säätelyn toimintaan.