viscoseprosessit

Viscoseprosessit viittaavat selluloosasta valmistettavan viskoosikuitujen tutkimiseen, tuottamiseen ja jalostamiseen liittyviin kemiallisiin vaiheisiin. Viskoosikuitu, yleisesti tunnettu rayonina, on synteettinen kuidun muoto, jonka lähtöaineena käytetään selluloosaa. Prosessi on kehittynyt 1800–1900-luvuilla ja sitä on käytetty laajasti tekstiili- sekä teollisuuskäytössä.

Prosessin päävaiheet ovat rivissä seuraavat: raaka-aineena käytetään dissolving pulpia (selluloosapitoista puhdasta massaa) valmistajasta riippuen puusta tai puuvillan aprehankkeista. Selluloosa käsitellään alkaalisesti ja sitä vanhennetaan (aging) ennen xanthihyytymistä, jossa selluloosa reagoi hiilidioksidilla ja rikkiyhdisteillä (yleisesti karbonidisulfiidi CS2) muodostaen cellulose xanthatea. Tämä xanthaatin muodostava neste liukenee natriumhydrokselin (NaOH) vaikutuksesta viskoosiliuokseksi. Liuos pidetään sopivassa kypsyysajassa (ripening), jonka jälkeen viskoosiliuos ruiskutetaan märkäspinningillä koaguloivaan kylpyyn. Koaguloiva bath sisältää rikkihappoa ja suoloja (esim. natriumfotsoa tai sinkkisuoloja), jolloin cellulose regeneroituu kuiturakenteeksi. Valmistettu kuitu pestään, kuivataan ja mahdollisesti käsitellään lopullisia ominaisuuksia varten.

Raaka-aineet ja variaatiot: dissolving pulp ja raaka-aineen lähteet voivat olla puu- tai kasvikuitupohjaisia; prosessiin liittyy usein CS2:n käytön ja sen päästöjen hallinta sekä jäte- ja vesistöjä käsittelevä ympäristövalvonta.

Ominaisuudet ja sovellukset: viscose on kosteutta imivää, pehmeää ja hyvän laskeutumisen tarjoavaa kuitua, jota käytetään vaatteissa, sisustuksissa ja erikoistekstiileissä sekä teollisissa ja lääketieteellisissä sovelluksissa. Ympäristö- ja turvallisuuskysymykset liittyvät CS2-hallintaan, kemikaalien varastointiin sekä prosessiveden puhdistukseen; vaihtoehtoiset kuidut, kuten lyocell, käyttävät toisia liuotusmenetelmiä, mikä vaikuttaa ympäristövaikutukseen.