virtsanerittymisen

Virtsanerittyminen on saniteettiteknologinen käsite, jolla tarkoitetaan virtsan erottamista muusta jätevedestä sen syntypaikalla. Termi viittaa sekä käytäntöön että siihen liittyviin järjestelmiin, joissa virtsa ohjataan ja kerätään erilleen, usein yhdessä ulosteen erottamisen kanssa. Etymologisesti sana muodostuu sanoista virtsa ja erittyminen tai erottaminen.

Teknisesti virtsanerittyminen voidaan toteuttaa virtsan erottavilla tiloilla tai tiloihin integroiduilla malleilla, kuten virtsaerottavilla käymälöillä, jotka johtavat virtsan erilliseen tankkiin. Kerätty virtsa voidaan varastoida ja käsitellä ravinteiden talteenottoa varten, kun taas loppujäte kulkee toisen käsittelykiertoon. Yleisiä etuja ovat ravinteiden kierrätys (typpi, fosfori), jäteveden määrän väheneminen sekä parempi hajuhallinta. Lisäksi virtsanerittyminen voi keventää yleistä puhdistusteknologiaa, kun virtsan suuri biologinen kuorma ohjataan erilleen.

Haasteina ovat asenne- ja kulttuuriset tekijät, alkuinvestoinnit, järjestelmän ylläpito sekä varovaista käsittelyä vaativat hygieniset näkökulmat. Virtsan asianmukainen keräys ja käsittely edellyttävät koulutusta sekä ohjeistuksia, jotta järjestelmät toimivat turvallisesti ja tehokkaasti. Lainsäädäntö ja standardointi vaihtelevat maittain, mikä vaikuttaa käyttöönoton sekä tunnustettujen käytäntöjen laajuuteen.

Virtsanerittyminen on osa ekologista sanitaatiota ja näkyy tutkimus-, kehitys- ja pilot-projekteissa sekä off-grid- ratkaisuissa, joissa tavoitteena on ympäristöystävällinen jätehuolto sekä ravinteiden uudelleenkäyttö.