vioittumista

Vioittuminen on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan värimuutosta tai tahriintumista, joka saa kohteen näyttämään ruskealle, kellertävälle, violetille tai muuten epätyypilliselle värille. Ilmiö esiintyy sekä elin- ja tuotteissa että erilaisissa materiaaleissa, kuten elintarvikkeissa, kankaissa, puussa, paperissa ja metallipinnoilla, sekä osissa luonnollisessa ympäristössä.

Vioittumisen taustalla vaikuttavat useat mekanismit. Yleisiä ovat kemiallinen hapettuminen ja entsymaattinen tummentuminen, jotka muuttavat pigmentteja. Valon ja lämmön sekä kosteuden vaihtelut voivat kiihdyttää pigmenttimuutoksia. Myös mikrobit, kuten sienet ja bakteerit, voivat tuottaa pigmenttejä tai valkaisun vastakohtia. Eri materiaaleilla vioittuminen ilmenee eri tavoin: läiskinä, laikukkaina, raitauksina tai tasaisena värinmuutoksena.

Esimerkkejä vioittumisesta. Elintarvikkeissa yleisiä ovat omenien, banaanien ja perunoiden pinnan tummentuminen entsymaattisen browningin tai hapettumisen seurauksena. Tekstiileissä ja paperissa vioittuminen näkyy usein kellertymisenä tai harmaantumisena. Puulla voi esiintyä laikukkuutta tai tummentumaa; metallipinnoilla voi kehittyä patinoitumista; taide- tai arkojen materiaalien pintaan pigmentaatioita muodostuu ikääntymisen myötä.

Ehkäisy ja hallinta perustuvat olosuhteiden hallintaan: rajoitettu valon ja lämmön määrä, oikea ilman kosteuden hallinta, hapettumisen estäminen sekä asianmukaiset säilytys- ja käsittelymenetelmät. Tuloksena on usein tuotteen ulkonäön säilyttäminen sekä pinnan ja materiaalin laadun hidastettu heikkeneminen.