vioittuminen

Vioittuminen on ei-toivottu värinmuutos tai tahra, joka saa aiemmin yhtenäisen pinnan näyttämään epäpuhtaalta tai tavoittamattomalta. Se koskee sekä luonnollisia että keinotekoisia materiaaleja ja voi ilmetä esimerkiksi tekstiileissä, paperissa, puussa, metallissa ja muoveissa. Vioittuminen voi vaikuttaa esteettiseen ilmeeseen sekä toiminnallisiin ominaisuuksiin ja arvon säilymiseen.

Vioittumisen yleisiä syitä ovat kemialliset reaktiot ilman kanssa (hapettu-mustauma, värinmuutokset), valon aiheuttama fotokemiallinen hajoaminen, kosteus ja lämpö, sekä erilaisten aineiden siirtyminen pintaan (väriaineet, hapot, emäkset). Metallien pinnalle muodostuu usein patinaa tai ruostetta, kun ne reagoi ympäristön epäpuhtauksien kanssa. Biologiset tekijät, kuten homekasvu tai bakteerihapet, voivat aiheuttaa mustia, kellertäviä tai vihertäviä läiskiä. Myös pigmenttien siirtyminen tai ajan myötä tapahtuva kellastuminen ovat yleisiä ilmiöitä.

Vioittuminen vaikuttaa moniin aloihin. Esimerkiksi tekstiilit voivat menettää väri- ja kudion ominaisuuksiaan, paperi kellastuu ja haurastuu, puupinnat tummuvat ja metallit likaantuvat ympäristöstä. Elintarvikkeissa värinmuutos voi viitata pilaantumiseen tai laadun heikkenemiseen.

Ehkäisy ja hoito riippuvat materiaalista. Yleisiä keinoja ovat säilytysolosuhteiden hallinta (tasainen kosteus, lämpö ja vältä suoraa auringonvaloa), asianmukainen puhdistus ja suojapinnoitteet. Monimutkaisissa tapauksissa ammattilaiset voivat suositella erityisiä puhdistus- tai stabilointimenetelmiä. Vioittumisen hallinta vaatii kohteen ja ympäristön ominaisuuksien huomioimista sekä mahdollisuuksien mukaan ennaltaehkäiseviä toimia.