viittaustyylistä

Viittaustyyli on ohjeistettu järjestelmä, jolla lähteet merkitään akateemisessa kirjoittamisessa. Sen tehtävä on taata lähteiden jäljitettävyys, antaa oikea tunnistettava vastine kirjoittajan väitteille sekä auttaa lukijaa löytämään lähteet. Viittaustyyli kattaa sekä tekstin sisäiset viittaukset että täydelliset tiedot lähdeluetteloon.

Viittaustyylit määrittelevät, miten lähteet mainitaan tekstissä ja miten ne esitetään lähdeluettelossa tai alaviitteissä. Yleisesti on kaksi päämallia: in-text-viittaukset (esimerkiksi tekijä ja vuosi) tai numeerinen järjestelmä (viitteet numeroina). Joissakin tyyleissä käytetään sekä alaviitteitä että loppuviitteitä.

Käytännöllisesti viittausjärjestelmät jaetaan usein kirjoittajakeskeisiin (author-date) ja numeroituun (numeric) tyyliin. Author-date-tyylejä ovat yleisesti APA ja Harvard, kun taas numeroituja järjestelmiä edustavat Vancouver ja IEEE. Valinta riippuu tieteenalasta ja julkaisun ohjeistuksesta; esimerkiksi sosiaalitieteissä suositaan author-datea, humanistisissa tieteissä usein Chicago tai MLA, biotieteissä Vancouver.

Sisältövaatimuksissa viitteissä on tavallisesti tekijä(t), julkaisuvuosi, otsikko sekä julkaisun tiedot (julkaisija, volyymi, numero, sivut) ja usein DOI tai URL. Lähdeluettelo tai bibliografia kokoaa kaikki viitatut lähteet täydellisin tiedoin. Tärkeää on johdonmukaisuus: valittu tyylisuunta tulee noudattaa koko työssä, ja tarvittaessa voidaan käyttää viitteidenhallintaohjelmistoja.

Viittaustyylien tarkoituksena on tieteellisen kirjoittamisen laadun ja luotettavuuden parantaminen sekä kirjoittajan ja lukijan välinen luottamuksellinen tiedonvaihto.