vihkimykseen

Vihkimys on kristillisen kirkon rituaali, jolla henkilö otetaan virkaan tai palvelukseen ja annetaan järjestetty vastaanottajalle uskon palveluun liittyvät tehtävät sekä henkinen ja liturginen auktoriteetti. Termi viittaa erityisesti "pyhien käskyjen" virkaan asettumiseen, ja sitä käytetään useissa eri kirkkokunnissa heidän omissa ordinaatio- tai vihkimysriitissään.

Rituaali kohdistuu useimmiten kolmen perusasteen vihkimykseen: diakonin, papin (pappeus) ja piispan vihkimykseen. Yleisiä elementtejä ovat kutsuminen ja harkinta kandidatille, lupaukset ja sitoumukset sekä kätten päällepanon rituaali, jossa rukoukset ja siunaukset kanavoivat vihkimykseen liittyvää auktoriteettia. Joissakin yhteisöissä vihkimykseen liittyy myös vannomisia, papin tai toiminnan edellytysten antamista sekä käsin puettua liturgista vaatetusta ja muita symbolisia elementtejä.

Kirkkojen välillä on eroja viimeistelyn sisällössä ja teologisessa merkityksessä. Katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä vihkimys nähdään sakramenttina tai välttämättömänä osana apostolisen sukupolven jatkumoa, ja piispan vihkimyksen katsotaan osallistuvan piispalliseen sukupolvien perintöön. Luterilaiset ja anglikaaniset sekä monet reformoidut kirkot käyttävät vihkimystä toimijuuden ja pastoraalisen tehtävän myöntämistapana, jossa auktoriteetti voi periä erilaisia käytäntöjä.

Suomessa vihkimyksen käsitteet liittyvät erityisesti Evankelisluterilaisen kirkon sekä muiden kristillisten yhteisöjen käytäntöihin. Luterilaisessa kontekstissa vihkimys mahdollistaa papin- tai diakoninviran, ja naisten vihkimyksestä on monissa kristillisissä kirkkokunnissa vakiintunutta käytäntöä, kun taas katolisen kirkon virkoihin ordinaatiota ei myönnetä naisille.