vesiputousmalliin

Vesiputousmalli, engl. waterfall model, on perinteinen ohjelmistokehityksen elinkaarimalli, jossa kehitys etenee lineaarisesti peräkkäisissä vaiheissa. Nimen ajatellaan viittaavan siihen, että työ etenee putouksen tavoin ja jokaisesta vaiheesta syntyy selkeä tuotos ennen seuraavaan siirtymistä. Paluuta aikaisempiin vaiheisiin pidetään yleensä hankalana ja kallina, mikä korostaa etukäteen tehtävän suunnittelun merkitystä.

Tyypilliset vaiheet ovat vaatimusmäärittely, järjestelmän tai arkkitehtuurin suunnittelu, toteutus (koodaus), integrointi ja järjestelmätestaus sekä käyttöönotto ja ylläpito. Jokaiselta vaiheelta odotetaan dokumentoitua tuotosta ja hyväksyntää ennen siirtymistä seuraavaan, mikä luo selkeän projektirungon ja arvopisteet.

Vesiputousmallin etuja ovat selkeys, ennakoitavuus ja hyvä dokumentaatio sekä helppo hallinta suurissa ja hyvin määritellyissä projekteissa. Malli sopii erityisesti tilanteisiin, joissa vaatimukset ovat vakaat ja säännösten sekä standardien noudattaminen vaatii perusteellista dokumentointia. Rajoituksia ovat jäykkyys ja vähäinen sopeutumiskyky muutoksiin; virheet ja muuttuneet vaatimukset voivat ilmentyä myöhäisessä vaiheessa, jolloin korjaaminen on kallista ja hidasta. Siksi vesiputousmallia käytetään nykyisin lähinnä projekteissa, joissa vaatimukset ovat hyvin ymmärrettyjä ja vakaat, tai joissa toimialan säädökset edellyttävät runsaasti dokumentaatiota.

Vesiputousmallin vaikutus näkyy myös sen roolissa monissa varhaisen kehityksen malleissa ja sen liitännäisissä, kuten V-mallissa, jossa kehityksen ja testauksen vastinparit on yhdistetty selkeästi toisiinsa.