vesikiertossa

Vesikiertoa, eli hydrologista kiertoa, on Maapallon veden jatkuva siirtyminen ilmakehän, vesistöjen, maaperän sekä biosfäärin välillä. Se ylläpitää elämää, ilmastoa ja ihmisen vesivarojen käytettävyyttä. Kierron energianlähde on Aurinko, jonka säteily saa aikaan veden haihtumisen meristä, järvistä ja maaperästä sekä kasvien transpiraation.

Haihtuminen ja evapotranspiraatio siirtävät vettä ilmaan. Kun vesihöyry kohoaa ja tiivistyy, syntyy pilviä ja sade, joka palauttaa veden maanpinnalle. Sade voi imeytyä maaperään ja muuntaa pohjaveden liikkeeksi, tai se virrata pintavaluntana vesistöihin ja lopulta mereen.

Vesikierron varastoja ovat valtameret, jäätiköt ja lumi sekä pohjavesi ja pintavedet kuten järvet ja joet. Suurin osa maailman vedestä on merivedessä; makea vesi on pääasiassa pohjaveden ja pintavesien varastossa. Kierron nopeus ja varastojen siirtymät voivat vaihdella alueittain ja vuodenajan mukaan; joillakin alueilla kierto on nopea, toisilla hitaan hidasta.

Vesikierron merkitys on keskeinen: se säätelee ilmastoa, mahdollistaa kasvien ja eläinten elinympäristöt sekä muodostaa pohjan vesihuollolle ja maankäytölle. Ilmastonmuutos vaikuttaa sade- ja haihduntaprosesseihin sekä kierron nopeuteen, mikä voi lisätä tulvia sekä kuivuuksia.

Vesikierron havainnointi perustuu maastomittauksiin sekä kaukokartoitukseen: sademäärät, vesistöjen virtaamat, vedenpinta ja lumipeitteen muutokset sekä satelliittitiedot auttavat ylläpitämään vesivarojen karttoja ja ennusteita.