vertailumuotoihin

Vertailumuodot ovat suomen kielen kieliopillinen käsite, jolla ilmaistaan ominaisuuden voimakkuuden aste. Tyypillisesti puhutaan kolmesta muodosta: perusmuodosta (positiivi), komparatiivista (vertailumuoto) ja superlatiivista (ylin aste). Komparatiivia käytetään kahden asian vertailussa ja superlatiivia silloin, kun tarkastellaan suurinta tai pienintä astetta joukossa.

Komparatiivi muodostetaan yleisimmin lisäämällä -mpi vartaloon: nopea → nopeampi; kaunis → kauniimpi. Äänteelliset muutokset ja joissakin sanoissa esiintyvät vartalon muokkaukset vaikuttavat lopulliseen muotoon. Joillakin adjektiiveilla on vaihtoehtoisia muodostusmalleja, kuten iso → isompi tai suurempi.

Superlatiivi muodostuu pääsääntöisesti päätteellä -in: nopein, kaunein, isoin. Säännöllisistä poikkeuksista huolimatta monet adjektiivit muodostavat sekä komparatiivin että superlatiivin sujuvasti ilman erillisiä sanoja. Epäsäännöllisiä muotoja ovat esimerkiksi hyvä → parempi (komparatiivi) ja paras (superlatiivi), paha → pahempi ja pahin, huono → huonompi ja huonoin.

Adverbeille vertailu ei aina seuraa samaa kaavaa kuin adjektiiveille, mutta usein käytetään samanlaista logiikkaa tai periphrastisia rakenteita. Esimerkiksi nopeasti → nopeammin → nopeimmin. Joissakin tapauksissa adverbin ja adjektiivin vertailumuotostruktuuri eroaa.

Käyttö kannattaa kohdistaa kontekstiin: komparatiivia käytetään kahden asian välisessä vertailussa, superlatiivia silloin, kun kiinnitetään huomio ryhmän yläpisteeseen. Vertailumuotojen hallinta vaatii harjoittelua, mutta se rikastuttaa ilmaisua ja selkeyttää kuvausta.