verkkooptimoitumisen

Verkkooptimoitumisen käsite kuvaa prosessia, jossa verkon suorituskykyä, kustannustehokkuutta ja luotettavuutta parannetaan suunnittelun, konfiguroinnin ja operoinnin keinoin. Käsite kattaa sekä tietoverkkojen että telekommunikaatioverkkojen optimoitavat toiminnot, kuten verkkotopologian mitoituksen, reitityksen, liikenteen hallinnan ja resurssien jakamisen. Verkkojen optimoituminen voi toteutua sekä suunnitteluvaiheessa että käytön aikana.

Yleisiä menetelmiä ovat formaaliset optimointitekniikat ja heuristiset lähestymistavat. Tietoverkkojen optimoinnissa voidaan käyttää lineaarista, epälineaarista tai kokonaislukujen ohjelmointia sekä metaheuristiikkoja kuten geneettisiä algoritmeja ja simuloitua annealointia. Reititys- ja liikenteenhallintaprosesseissa kehitetään dynaamista reititystä, liikenteen virtaushallintaa sekä MPLS- ja SDN-pohjaisia ratkaisuja, joilla kuormaa voidaan jakaa ja resurssit kohdistaa tasaisemmin. Verkon suunnittelussa optimoidaan topologia, linkkikapasiteetit sekä kokonaiskustannukset ja varmistetaan skaalautuvuus sekä luotettavuus.

Mittareita ovat läpäisykyky, viive, pakettihäviö, verkon hyödyntäminen sekä SLA-vaatimusten täyttäminen; lisäksi huomioidaan energian ja kustannusten hallinta. Tarjolla olevat tiedot koostuvat liikenne- ja kapasiteettimatriiseista sekä topologia- ja kysyntäprofiileista. Haasteina ovat verkon kasvu, dynaamisuus ja kysynnän epävarmuus sekä turvallisuus- ja luotettavuusvaatimukset. Verkko-optimoituminen eroaa hakukoneoptimoinnista (SEO); ne ovat eri konteksteja, vaikka molempia ohjaa yleinen optimoinnin tavoite.