Tietoverkkojen

Tietoverkkojen käsite viittaa kahden tai useamman laitteen muodostamaan järjestelmään, jonka kautta tiedonsiirto, resurssien jakaminen ja palvelujen käyttö ovat mahdollisia. Tietoverkkoja voi olla pienistä lähiverkoista (LAN) suurimpiin maailmanlaajuisiin verkoihin, kuten Internetiin, ja niiden toiminta perustuu standardoituihin protokolliin, jotka helpottavat yhteyksien löytämistä ja tiedon siirtämistä.

Keskeisiä osia ovat loppukäyttäjien laitteet (tietokoneet, älypuhelimet, IoT-laitteet), siirtovälineet (kaapelit, kuitu, sekä langattomat yhteydet) sekä verkkolaitteet kuten reitittimet, kytkimet ja palomuurit. Viestintä toteutetaan usein kerroksittain; yleisesti käytetty viestintämalli on TCP/IP, jonka päälle rakentuvat sovellusprotokollat kuten HTTP, HTTPS, FTP ja SMTP.

Osoitteistus ja reititys ovat verkkojen perusta: IP-osoitteet (IPv4 ja IPv6) mahdollistavat yksilöllisen tunnistamisen ja reitittämisen, DNS hoitaa nimeäminen, ja reititysprotokollat kuten OSPF tai BGP määräävät, miten paketit kulkevat verkon sisällä ja välillä. Paikallisissa verkoissa yleisiä tekniikoita ovat Ethernet (IEEE 802.3) sekä langattomat WLAN-verkot (IEEE 802.11).

Topologioita on monia, kuten tähden, rengas ja mesh -ratkaisut sekä niistä muodostuvat hybrideillä toteutetut verkot. Turvallisuus ja luotettavuus ovat keskeisiä: palomuurit, VPN-tunneloinnit, salaus sekä hallittu pääsynvalvonta, tilannekuva ja suorituskyvyn monitorointi.

Historia: kehitys juontuu 1960-luvulle ARPANETiin ja Internetin kehitykseen. 1990-luvulla WWW:n yleistyminen sekä mobiiliverkkojen edistys ovat muokanneet verkkoja, palveluita ja liiketoimintaa. Nykyisin verkkoja kehitetään kohti ohjelmisto-ohjattuja ratkaisuja (SDN), virtuaalisia verkkoja sekä reunalaskentaa (edge), jotta vastauskyky, turvallisuus ja tehokkuus paranevat.