verkkokorttia

Verkkokortti on digitaalinen kortti, jonka tiedot sijaitsevat sähköisessä muodossa ja jota käytetään samalla tavalla kuin fyysisiä kortteja: todentamiseen, maksamiseen sekä pääsyn hallintaan verkkopalveluissa, mobiililaitteilla tai erillisissä lukijoissa. Verkkokorttia voidaan tallentaa sähköiseen lompakkoon, sovellukseen tai pilvipalveluun, ja sen avaamiseen käytetään yleensä salasanaa, PIN-koodia, biometrisiä menetelmiä tai näiden yhdistelmiä.

Verkkokortteja hyödynnetään monipuolisesti. Niitä käytetään muun muassa pankkikorttien tai maksukorttien digitaalisiin vastineisiin, tunnistautumiseen julkisiin tai yksityisiin verkkopalveluihin sekä pääsynhallintaan rakennuksissa ja tiloissa. Esimerkkeinä voidaan nähdä joukkoliikenteen lipun digitaaliset versiot, oppilaitosten sekä työpaikkojen henkilökortit sekä sähköiset hallinnon palvelut, joissa tarvetta todentaa henkilöllisyys tai oikeus käyttää tiettyä palvelua.

Tekninen toteutus vaihtelee, mutta verkkokortin yleisiä piirteitä ovat turvallinen tiedonvaihto ja tunnistettavuus. Turvallisuutta parannetaan käyttämällä salausprotokollia, avainten hallintaa, tokenisointia sekä mahdollisesti monivaiheista todennusta. Verkkokortteja voidaan hyödyntää sekä lähiverkön sisällä että Internetissä, ja ne voivat toimia yhdessä mobiililompakkojen tai verkkopalveluiden kanssa.

Mahdollisia haasteita ovat tietoturva ja yksityisyyden hallinta sekä laitteiden tai tilien menetykseen liittyvät riskit. Verkkokorttien yleinen kehitys keskittyy yhä saumattomampaan käyttöliittymään, parempaan tietoturvaan ja laajempiin integrointeihin eri palveluiden kanssa.