verivirtsaisuus

Verivirtsaisuus on suomalainen termi, jolla viitataan seksuaaliseen kiinnostukseen tai kiihottumisen malliin, jossa yhdistyvät veriin ja virtsaan liittyvät teemat. Termi ei ole virallinen kliininen diagnoosi, vaan sitä käsitellään lähinnä fetismin ja parafiliaksen lite­ra­tuurissa sekä joissain kink-konteksteissa. Etymologisesti sana muodostuu sanoista veri, virtsa ja -aisuus, mikä ilmaisee taipumusta tai kiinnostusta näihin elementteihin.

Käytännön ilmentymät vaihtelevat suuresti. Joillekin kyse voi olla visuaalisten symbolien tai fantasiamaisen roolipelin kautta koettava kiihotus, toisille taas yhdistelmä veren ja virtsaan liittyviä teemoja seksuaalisessa toiminnassa. Tärkeintä on suostumus, rajojen selkeä määrittäminen ja turvallisuus. Todellisen veren tai virtsan käyttöön liittyy terveysriskejä, kuten infektioiden tarttumisen mahdollisuus, joten hygienia ja riskien hallinta ovat olennaisia.

Saattaa esiintyä rajatiedon ja yksilöllisen taustan mukaan; tiedon kerääminen on usein rajoitettua ja suurin osa saatavasta materiaalista on peräisin verkon yhteisöistä eikä siitä ole vakiintunutta kliinistä validointia. Esimerkinomaisesti verivirtsaisuudesta käytetään keskustelutermejä enemmän kuin laajaa tieteellistä typologiaa, mikä osaltaan vaikuttaa ymmärrykseen ja tulkintaan.

Käytäntöjen turvallisuudesta ja etiikasta korostuu suostumus, avoin keskustelu ja hygienian huomioon ottaminen. Osallistujien on varmistettava, että toiminta on aikuisten välistä, vapaaehtoista ja riskit minimoiva.

Näkökohtia: hematolagnia (verenfetismi) ja urophilia (urinfetismi) ovat läheisiä käsitteitä, joita käytetään kuvaamaan veren- tai virtsafetismin kaltaisia kiinnostuksen muotoja.