verihiutale

Verihiutaleet, eli trombosyytit, ovat veren pienimpiä soluja tai solukimppuja. Ne ovat anukleatoituja ja niillä on noin 2–3 mikrometrin koko, ja ne kiertävät verenkierrossa vajaakerroksella toimivassa järjestelmässä. Verihiutaleiden päätehtävä on hemostaasi eli veren pysäyttäminen vaurioituneessa verisuonessa.

Kun verisuoni vaurioituu, verihiutaleet kiinnittyvät vaurion ympäröivään endoteeliin von Willebrandin tekijän (vWF) avulla, aktivoituvat ja aggregoituvat sekä muodostavat verihiutaleplugin. Ne vapauttavat alfa- ja delta-granuloistaan väittäjäaineita, kuten ADP:ta, tromboksaani A2:ta ja kasvutekijöitä, mikä houkuttaa lisää verihiutaleita ja vahvistaa plugia. GPIb-IX-V-reseptorit mahdollistavat kiinnittymisen vWF:iin, ja GPIIb/IIIa-reseptorit muodostavat sillat fibrinogeenin avulla, jolloin verihiutaleet sitoutuvat toisiinsa.

Verihiutaleet tarjoavat myös prokoagulanttisen pinnan fosfolipideistä, mikä nopeuttaa koagulaatiokaskadin viimeisiä vaiheita ja fibriinin muodostumista. Endoteeli säätelee verihiutaleiden aktivaatiota erittämällä esimerkiksi prostacykliiniä (PGI2) ja typpioksidia (NO), jolloin pitkäaikainen verenvuotoriski voidaan ehkäistä.

Verihiutaleiden tuotanto tapahtuu luuytimessä megakaryosyyttien proliferaation ja jakautumisen kautta; lopputuotoksena syntyy suuria verihiutaleiden kappaleita, jotka irtoavat ja kiertävät veressä. Tromopoieesiä säätelee pääasiassa tromopoetiini (TPO). Elinikä verenkierrossa on noin 7–10 päivää; vanhat verihiutaleet poistuvat pääasiassa pernaan ja maksaan.

Normaalisti aikuisella verihiutaleiden määrä on noin 150–450 x 10^9/L. Poikkeamat voivat viitata trombosytopeniaan, trombosytoosiin tai muihin sairauksiin, ja niiden diagnosointi vaatii verenkuvan sekä mahdollisesti verihiutaleiden toimintakokeita.