anukleatoituja

Anukleatoituneet solut ovat soluja, joilta puuttuu tumallinen ydin tai joiden ydin on poistettu kehityksen aikana. Tämän tilan tunnetuimpia esimerkkejä ovat punasolut (eritrosyytit) ja verihiutaleet (trombosyytit) ihmisellä ja muissa nisäkkäissä. Useimmilla nisäkkäillä kypsät punasolut ovat täysin anukleatoituneita, mikä poistaa ytimellinen tilan suuria hemoglobiiniin liittyviä toimintamahdollisuuksia, kun taas monissa muissa eläinryhmissä punasolut säilyttävät ydinvaiheen lopussa.

Anukleatoituminen tapahtuu punasolujen kehityksessä: erytropoieesin lopussa tumaa ei enää tarvita ja soluuryhmä ulosinohittaa tumban, jonka fagosytoivat luuytimen makrofagit. Verihiutaleet syntyvät megakaryosyyteistä ja syntyessä niiden cytoplasma jakautuu pieniksi, tumattomiksi verihiutaleiksi; verihiutaleet ovat pienikokoisia, rikkinäisiä solun osia, jotka osallistuvat hyytymiseen.

Anukleatoituneet solut ovat sopeutuneet tiettyihin tehtäviin. Punaiset veren solut kuljettavat happea ja hiilidioksidia hemoglobiinin avulla; ne menettävät useimmat mitokondriot ja DNA-säätelyn, jolloin energiatalous pohjautuu glukoosissa tapahtuvaan anaerobiseen glykolyysiin eikä solulla ole mahdollisuutta korjata DNA:ta tai tehdä uutta proteiinisynteesiä. Verihiutaleet puolestaan ovat tärkeitä verenhyytymisessä ja haavojen sulkeutumisessa.

Evolutiivisesti anukleatoituminen ei ole universaalia kaikissa eläinryhmissä: monissa linnuissa ja muissa ei‑nisäkkäissä punasolut säilyttävät tumansa, ja verihiutaleiden vastineina käytetään tumallisia thrombocytes-soluihin liittyviä rakenteita. Anukleatoituminen edustaa erästä kehittynyttä kehon tilan optimointia veren hapenkuljetukselle ja nopeasti toimivalle hyytymiselle Nisäkkäissä.