Nisäkkäissä

Nisäkkäät (Mammalia) muodostavat selkärankaisiin kuuluvan luokan, jolla on noin 6 400 lajia. Niiden tunnusomaisia piirteitä ovat endotermia eli itsenäinen ruumiinlämmön säätö, karvapeite sekä maidontuotantoa varten kehittyneet nisät naarailla. Lisäksi niillä on kolmet keskikuuloluuta korvassa (malleus, incus ja stapes) ja monipuolinen hampaisto, joka on sopeutunut eri ruokavalioihin.

Ryhmäjaot ja kehitysperiaatteet: Nisäkkäät jaetaan kolmeen pääryhmään: Prototheria (monotremeiksi kutsutut) munivat munia; Theria jaetaan Metatheriaan (marsupiaalit) ja Eutheriaan (istukkaalliset). Monotremeilla muninta on poikkeuksellista, kun taas marsupiaalit syntyvät varhaisen kehitysvaiheen jälkeen ja etenevät maidon varassa sekä pussissa. Istukkaalliset kehittyvät suurimmaksi osaksi istukassa, josta poikaset syntyvät jo suhteellisen kypsyneinä.

Levinneisyys ja sopeutuminen: Nisäkkäät kattavat monia elinympäristöjä maailmalla, maalla, merissä ja ilmassa. Ne ovat sopeutuneet sekä suurikokoisiin lajiin, kuten hylkeet ja suurpedot, että moniin pieniin, nopea- ja kiipeilykykyisiin lajeihin. Joillakin on sopeutumisia uintiin, lentämiseen tai kaivautumiseen, mikä on lisännyt heidän ekologista menestystään.

Merkitys ihmisille ja ekosysteemille: Nisäkkäät toimivat monissa ekosysteemipalveluissa, kuten pölytyksessä, hajotuksessa ja saalistuksessa, sekä tarjoavat ravintoa, tutkimusmateriaalia ja kulttuurista arvoa. Niiden monimuotoisuuden suojelu on tärkeää sekä biologisen monimuotoisuuden että ekosysteemien toimivuuden kannalta.