hyytymiselle

Hyytyminen, eli hemostaasi, on kehon prosessi, jolla verenvuoto pysäytetään vaurion jälkeen ja verisuonen paraneminen aloitetaan. Se rakentuu kahdesta päävaiheesta: primaarisesta hyytymisestä, jossa verihiutaleet tarttuvat vaurion ympäristöön, muovaavat tilapäisen paineen ja muodostavat verihiutaleplakin; sekä sekundaarisesta hyytymisestä, jossa hyytymistekijöiden kaskadi tuottaa fibriinin, vahvan kuidun, joka vahvistaa paakun pysyväksi hyytymäksi. Prosessin säätely kuuluu verenkierrolla ja endoteelillä toimiville mekanismeille, jotta hyytyminen tapahtuu paikallisesti eikä liiallisesti.

Primaarisessa vaiheessa endoteelivaurio ja von Willebrandin tekijä helpottavat trombosyyttien kiinnittymistä vaurion reunaan. Trombosyyttien aktivoituminen vapauttaa adeniinia ja tromboksaani A2:ta, mikä houkuttelee lisää trombosytteja paikalle ja vahvistaa paineen muodostumista. Sekundaarisessa vaiheessa intrinsic- ja extrinsic-polut johtavat yhteiseen lopputulokseen: trombiini muuntaa fibrinogeenin fibriiniksi, jolloin fibriiniverkko sitoo verihiutaleita ja kiinnittää hyytymän lopullisesti.

Hyytyminen on tarkasti säädelty prosessi. Liiallista hyytymistä torjuvat anti-hyytymistekijät, kuten antitrombiini III sekä proteiinit C ja S, sekä fibrinolyysi plasmiinin avulla. Liian vähäinen hyytyminen voi johtaa verenvuotoon, kun taas liiallinen hyytyminen voi edistää veritulppien muodostumista (tromboosi). Diagnostiikassa käytetään esimerkiksi PT/INR:ää, aPTT:tä ja D-dimeerejä; hoitoon kuuluu antikoagulantteja, antiplt-lääkkeitä sekä tarvittaessa hyytymistekijöiden korvausta tai fibriinin hajottamista helpottavaa hoitoa.

Termi hyytymiselle esiintyy suomen kielessä allatiivina muodossa, viitaten koagulaatioon tai hyytymiseen liittyviin konteksteihin, esimerkiksi hyytymiselle altistavat tekijät.