fosfolipideistä

Fosfolipidit ovat lipidejä, jotka muodostavat solukalvon pääosan. Ne ovat amfipatisia molekyylejä, joilla on hydrofobiset rasvahappohännät ja hydrofiilinen fosfo‑ tai fosfosokeripää. Tämä rakenne mahdollistaa kaksikerroksisen kalvon muodostumisen, jossa ulko- ja sisäpuolen koostumus voi poiketa toisistaan.

Runko koostuu glyserolista, johon on kiinnittyneet kaksi rasvahappoketjua (sn-1 ja sn-2) ja kolmannelle hiiliatomille fosfaatti, jonka päässä on hydrofiilinen pääryhmä. Yleisimmät pääryhmät ovat fosfatidyylikoliini (PC), fosfatidyylietanolamiini (PE), fosfatidyyliseriini (PS) ja fosfatidyylinositoli (PI). Näiden fosfolipidien osuus säätelee kalvon ominaisuuksia, kuten nesteenkestävyyttä ja muodonmuutosten mahdollisuuksia.

Toiminnot ja signaalointi: Fosfolipidit ovat sekä rakenteellisia että toiminnallisia komponentteja. Ne muodostavat kalvon, joka toimii esteenä ja säätää kuljetusta sekä kalvon nesteyttä. Ne osallistuvat myös solunsisäiseen signaalointiin; esimerkiksi fosfatidyylinositol‑pohjaiset lipiidit voivat PLC:n vaikutuksesta pilkkoutua IP3:ksi ja DAGiksi, jolloin vapautuu Ca2+-signaali ja aktivoidaan proteiini-kinasi C (PKC). Fosfolipaaseja A1 ja A2 sekä C ja D osallistuu rasvahappojen ja lipidien vapautumiseen ja muokkaamiseen.

Biokemia ja lääketiede: Fosfolipidien biosynteesi tapahtuu useilla reiteillä, kuten Kennedy-polulla PC:n ja PE:n synteesissä ja PS:n muodostuksessa. Degradaatio tapahtuu fosfolipaaseilla, ja fosfolipidien tasapainon häiriöt liittyvät erilaisiin sairauksiin, kuten maksasairauksiin ja neurologisiin tiloihin. Ruokavalio ja lipoproteiinien pitoisuudet vaikuttavat fosfolipidien määrään ja koostumukseen elimistössä.