verenvuotiriski

Verenvuuotiriski, tai verenvuotoriski, on terveydenhuollossa potilaalle arvioitava todennäköisyys saada kliinisesti merkittävä verenvuoto jossain aikavälissä, usein liittyen sairauteen tai hoitoon. Se ei ole diagnoosi, vaan ennustearvio, jota käytetään riskin ja luotujen hoitoreittien harkinnassa. Verenvuoto voi olla ruumiinalueittain paikallista tai yleisvointiin vaikuttavaa, ja sen vakavuus vaihtelee lievästä vuotamisesta elintärkeisiin verenvuotoihin.

Verenvuuotisriskin muodostavat potilaan yksilölliset tekijät, sairaudet ja hoidot. Vaaratekijöihin kuuluvat ikä, maksaihi- tai munuaiskysymykset, trombosytopenia tai vuotoalttius, aiemmat merkittävät verenvuodot sekä painottavat lääkitykset kuten anticoagulantit (esim. varfariini, NOAC-tyyppiset lääkkeet), antitrombotsyytit ja ei-steroidiset anti-inflammatoriset lääkkeet. Myös verenpaine, maksasairaudet, munuaissairaudet, alkoholin liikakäyttö ja perinnölliset tai hankitut veren hyytymishäiriöt vaikuttavat.

Arviointi toteutetaan usein riskilukujen avulla. Esimerkkejä ovat HAS-BLED-asteikko, jota käytetään pitkäaikaisen antikoagulaation riskin arviointiin. Riskin ymmärtäminen auttaa tasapainottamaan verenhukan vaaraa ja hoidon hyötyä – esimerkiksi strokeja vastaan käytettävän verenohennushoidon järkevyyttä voidaan painottaa painotetusti, jos verenvuotoriski on korkea.

Hoito ja ehkäisy kohdistuvat riskitekijöiden vähentämiseen, lääkitysten uudelleenarviointiin ja tarvittaessa verenhyyntymisen säätelyyn. Verenvuotiriskiä on seurattava säännöllisesti hoitopolun aikana.