verenvirtauksessa

Verenvirtauksessa tarkoitetaan veren liikettä verenkiertojärjestelmässä. Veri virtaa sydämen pumppauksen tuottaman paine-eron ajamana valtimoista kohti kudoksia, siirtyy kapillaariverkostoon ja palaa takaisin sydämeen laskimoiden kautta. Verenvirtaus on elintärkeä hapen, ravinteiden ja hormonien toimitukselle sekä kuona-aineiden poistamiselle kudoksista. Se vaikuttaa myös kehon lämpötilan säätelyyn ja immuunivasteisiin.

Fysiikallisesti verenvirtauksessa määräävät paine-ero, vastus ja viskositeetti. Kapeammat verisuonet lisäävät vastusta ja pienentävät virtausta; suurempi paine-ero kasvattaa sitä. Poiseuille'n lain mukaan tilavuusvirta Q on Q = (ΔP · π · r^4) / (8 · η · L). Tämä osoittaa, että verisuonen säteen muutos vaikuttaa virtaamaan erittäin paljon.

Säätely verenvirtauksessa on monimutkainen yhdistelmä: autonominen hermosto ja sydämen toiminta muokkaavat yleistä verenkiertoa, paikallinen metaboolinen säätely laajentaa tai supistaa verisuonia kudosten hapentarpeen mukaan, ja endoteelitekijät vaikuttavat kapillaarien läpäisevyyteen sekä verenvastukseen. Verenkieron jakautuminen kudoksittain muuttuu tarpeen mukaan.

Kliinisessä mielessä verenvirtauksen mittaaminen ja analysointi on keskeistä. Doppler-ultraäänellä voidaan arvioida virtausnopeuksia ja suunnasta, ja magneetti- tai CT-pohjaiset kuvantamistekniikat tarjoavat laajempaa tietoa suurten ja pienempien verisuonten virtauksesta. Poikkeamat voivat johtaa iskemiin, sokkiin tai sydämen ja keuhkojen vajaatoimintaan; hoitoon kuuluu verenpaineen säätö, nestehoito sekä lääkkeet, jotka vaikuttavat verisuonten säätelyyn.