vedenkäsittelylaitoksissa

Vedenkäsittelylaitokset tuottavat juomavettä käsittelemällä raakavettä siten, että se täyttää juomaveden laatuvaatimukset ja on turvallista käyttää. Ne voivat olla kunnallisen vedenjakelun puitteissa tai teollisen tuotannon tukena. Laitokset voivat käyttää pintavettä, pohjavettä tai näiden yhdistelmiä ja ne palvelevat sekä suuria kaupunkeja että pienempiä yhteisöjä.

Tyypillinen prosessiketju alkaa raakaveden esikäsittelyllä, jossa kiintoaineita poistetaan. Seuraavat vaiheet ovat saostus ja flokulaatio, joiden avulla pienhiukkasten aggregoituminen helpottaa erottumista. Tämän jälkeen tehdään sedimentaation tai kevyellä aerointiprosessilla toteutettu erottelu, jolloin selkeä vesi siirtyy seuraavaan vaiheeseen.

Suodatus on yleinen seuraava vaihe, yleisimmin nopeasuodatusta painopintojen läpi, mahdollisesti usean suodatinvaiheen ja aktiivihiiliannostuksen kanssa. Desinfektio varmistaa mikrobiologisen turvallisuuden: kloorointi, klooramiini, UV-säteily tai otsonointi voivat olla käytössä joko erikseen tai yhdistelminä. Joissakin laitoksissa lisätään myös kalkkia tai remineralointia pH:n ja mineraalisuuden säilyttämiseksi.

Jälkikäsittelyyn voi sisältyä pH-tasapainotus, veden kovuuden hallinta ja tarvittaessa lisäaineet. Veden jakeluverkostoon toimitetaan varastointia ja paineenhallintaa sekä säilytetään jatkuvaa valvontaa varten. Järjestelmät seuraavat online-antureita ja suorittavat säännöllisiä laboratoriokokeita.

Lietteen ja kiintoaineksen käsittely on oleellinen osa prosessia: sedimentaatiosta seuraa lietteen sakeuttaminen ja kuivaus sekä mahdollinen hyötykäyttö tai loppusijoitus. Toiminta suunnitellaan oletettujen vedenkäyttötarpeiden ja lähdeveden laadun mukaan, ottaen huomioon energiatehokkuuden sekä ympäristövaikutukset. EU:n juomaveden direktiivi ja kansallinen lainsäädäntö ohjaavat laatutavoitteita ja valvontaa; laitoksien on ylläpidettävä riskienhallintaa ja turvallisuusmenetelmiä.