vasuliitti

Vasuliitti on verisuonten tulehdustila, jossa verisuonen seinämä tulehtuu ja voi paksuuntua, kaventua tai kiinnittyä tulehduksellisesti, mikä heikentää verenkiertoa ja voi aiheuttaa kudosvaurioita. Sairaus voidaan esiintyä missä tahansa verisuonten alueella, ja sitä luokitellaan verisuonen koon mukaan suur-, kesk- ja pikkovaskulaariseen vasuliittiin.

Suurvaltimo-vasuliitit koskevat suuria valtimopaineita, kuten aorttaa ja sen päähaaroja; tunnetuin esimerkki on Takayasun tauti. Keskisuurten valtimoiden vasuliitit sisältävät polyarteritis nodosa -muodon. Pikkovaskulaarinen vasuliitti kattaa pienet verisuonet ja sisältää ANCA-assosioituja muotoja, kuten granulomatosis with polyangiitis (Wegenerin granulomatoosi), microscopic polyangiitis ja eosinophilic granulomatosis with polyangiitis (Churg–Strauss). IgA-vasuliitti sekä Kawasaki-tauti kuuluvat pikkovaskulaarisiin muotoihin, erityisesti lasten keskuudessa.

Syy vasuliiteissa on usein autoimmuuninen tai infektion laukaisema; osassa tapauksista syy jää tuntemattomaksi (idiopaattinen). Oireet riippuvat vaurioituneesta verisuonesta ja voivat olla yleistiloja kuten kuume, väsymys ja laihtuminen sekä paikallisia oireita, kuten päänsärkyä ja pään alueen arkuutta (esim. temporaalihaaran tulehdus), ihottumaa, lihas- ja nivelkipuja sekä munuais- tai keuhkovaikutuksia.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, tulehdusta lisääviin laboratoriotesteihin (ESR, CRP), ANCA-testeihin, kuvantamiseen sekä tarvittaessa koepaloihin. Hoito keskittyy tulehduksen hillintään ja kudosvaurioiden ehkäisyyn: ensisijaisesti glukokortikoideihin perustuvaa hoitoa, usein immunosuppressiivisia lääkkeitä kuten cyclophosphamide, azathiopriini tai methotrexate, sekä biologisia aineita kuten rituximab tai tocilizumab. Ennuste on vaihteleva ja riippuu muodosta sekä elimien vaikutuksesta; varhainen hoito parantaa ennustetta, mutta uusintareaktiot ovat mahdollisia joillain alatyypeillä.