varautumistarpeilla

Varautumistarpeilla tarkoitetaan yksilöitä tai kotitalouksia, joilla on erityisiä tarpeita varautumisessa ja pelastustoimissa. Termiä käytetään Suomen varautumis- ja pelastusvalmistelujen yhteydessä kuvattaessa ihmisiä ja tilanteita, joissa tavanomaiset viestintä- ja palvelukanavat eivät riitä. Tavoitteena on parantaa turvallisuutta siten, että kaikilla on mahdollisuus saada oikea-aikainen tieto, tukea sekä pääsy tarvitsemiin palveluihin häiriötilanteissa.

Kohderyhmä voi muodostua esimerkiksi fyysisesti tai sensorisesti rajoittuneista henkilöistä, iäkkäistä, lapsista sekä sairauksista tai hoitotarpeista kärsivistä, mielenterveys- tai kognitiivisista haasteista, rajoitetusta kielitaidosta tai tulkkipalvelujen saatavuudesta, sekä kotitalouksista, joissa on rajallinen kuljetusmahdollisuus tai asutaan syrjäisellä alueella. Myös ihmiset, joiden arjessa on useita riippuvaisia henkilöitä, tai joiden asema on tilapäisesti heikentynyt, voivat kuulua varautumistarpeiden piiriin.

Käytännössä varautumistarpeita huomioiva suunnittelu tarkoittaa esimerkiksi riskinarviointia, joka tunnistaa tarpeita; viestinnän saavutettavuuden parantamista (selkokieli, helposti luettava materiaali, viittomakieli, käännökset); esteettömien tilojen ja palvelujen järjestämistä sekä tarvittaessa erityistä kuljetus- ja evakuointitukea. Lisäksi tehdään yhteistyötä järjestöjen, hoitajien ja muiden toimijoiden kanssa.

Tietosuoja ja eettisyys ovat keskeisiä: varautumistarpeiden rekisteröinti edellyttää suostumusta, tietoja käytetään vain tarkoituksenmukaisiin ja lainmukaisiin tarkoituksiin ja ne suojataan asianmukaisesti. Tavoitteena on kunnioittaa yksilöiden oikeuksia sekä välttää stigmaa.

Yksilöt voivat itse arvioida omat tarpeensa ja ilmoittaa ne paikallisille viranomaisille tai palveluntarjoajille. Yhteisöt ja viranomaiset voivat tukea suunnittelua tarjoamalla saavutettavia viestintäkanavia, räätälöityjä palveluita ja harjoitus- tai evakuointisuunnitelmia.