vakuudellisuus

Vakuudellisuus on suomenkielinen taloustieteellinen termi, jolla tarkoitetaan sitä, missä määrin laina on vakuudellinen eli turvattu vakuuksilla tai takeilla. Etymologisesti termi muodostuu sanoista vakuus ja -llisuus. Sitä käytetään erityisesti luotonannossa, riskinhallinnassa ja arvopaperistamisen yhteydessä.

Käytännössä vakuudellisuus kuvaa luoton riskitasoa sekä lainan kustannuksia. Korkea vakuudellisuus voi pienentää luottolaitoksen luottoriskiä ja johtaa alhaisempaan korkoon sekä laajempaan suojauksen huomioimiseen. Matala vakuudellisuus puolestaan tarkoittaa suurempaa riskiä ja usein korkeampia kustannuksia, kuten korkomarginaaleja tai lisätakausvaatimuksia.

Mittaus voi sisältää useita tekijöitä: vakuuden arvo suhteessa lainaan (esim. lainarahoitusvakuus- tai LTV-suhde, loan-to-value), vakuuden laatu ja oikeudellinen toteutettavuus, senioriteetti sekä mahdollisuus realizeerida vakuus nopeasti. Myös cross-collateralization (usean vakuuden yhdistäminen) sekä vakuuksien likviditeetti vaikuttavat vakuudellisuuden mittaamiseen. Eri lainsäädäntö ja pankkien käytännöt voivat vaikuttaa siihen, miten vakuudellisuutta määritellään ja raportoidaan.

Esimerkkejä: asuntolaina, jossa kiinteistö toimii vakuutena, on yleensä korkeaa vakuudellisuutta ja pienentää luottoriskiä. Sen sijaan kuluttajaluotto ilman vakuuksia tai takausta on matalampaa vakuudellisuutta ja siihen liittyy suurempi maksuhäiriöriskin kantaminen.

Vakuudellisuus liittyy läheisesti käsitteisiin vakuus, luottoriski ja vakuuksien oikeudellinen toteuttaminen. Termiä käytetään yleisesti sekä pankki- että finanssialan keskusteluissa, ja sen tarkka merkitys voi vaihdella maittain ja viranomaiskäytännöin.