vaihteluhäiriö

Vaihteluhäiriö on mielialan vaihteluihin liittyvä kuvaus, jossa henkilön tunteet ja energian tasot voivat muuttua äkillisesti ja huomattavasti. Termiä käytetään sekä kliinisessä keskustelussa että tutkimuksissa kuvaamaan vaikeaa moodin vaihtelua, eikä se välttämättä ole erillinen diagnoosi kansainvälisessä luokituksessa. Vaihteluhäiriö voi esiintyä osana muita mielenterveys- tai neurologisia tiloja, ja sen vuoksi hoito kohdistuu usein taustalla olevaan häiriöön sekä oireisiin.

Oireet voivat ilmetä nopeina ja voimakkaina mielialavaihteluina, joita on vaikea ennakoida. Tunteet voivat siirtyä äkisti ilosta masennukseen, tai ahdistuksesta tympeydelle, ja reaktiot voivat olla suhteettomia tilanteeseen. Lisäksi voi esiintyä univaikeuksia, muutoksia energiatasoissa, impulsiivisuutta sekä sosiaalisessa tai ammatillisessa toimintakyvyssä tapahtuvia häiriöitä.

Syytekijöitä ja taustatekijöitä ovat perintötekijät, stressi, univaje sekä tilapäiset tai pitkäaikaiset sairaudet. Myös päihteiden käyttö, hormonaaliset muutokset sekä joihinkin lääkityksiin liittyvät mielialan vaihtelut voivat osaltaan vaikuttaa. Vaihteluhäiriö voi liittyä useisiin tiloihin, kuten bipolarian spektriin, rajatapaisiin piirteisiin tai neuropsykiatrisiin häiriöihin, jolloin kokonaisvaltainen arviointi on tärkeää.

Diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, henkilön historiaan ja sairaskertomukseen sekä mahdollisesti lähipiirin tietoihin. Ei ole yhtä yksiselitteistä laboratoriotestiä; dissosiaatio- ja erilaisselvittelyt voivat olla tarpeen muiden tilojen poissulkemiseksi.

Hoito räätälöidään yksilöllisesti. Siihen kuuluu osoitettujen taustaltaan olevan häiriön hoito (esim. mielialan tasaajat, tarvittaessa psykoosilääkkeet) sekä psykoterapia, kuten kognitiivinen käyttäytymisterapia tai dialektinen käyttäytymisterapia. Tuki liittyy myös elintarpeiden, unirytmin sekä stressinhallinnan parantamiseen ja päihteiden käytön vähentämiseen. Varhainen hoito ja kokonaisvaltainen lähestymistapa parantavat usein toimintakykyä.

Ennuste on yksilöllinen ja riippuu taustalla olevasta häiriöstä sekä hoidon aloitusajasta. Oireiden hallinta ja elintapojen kohentaminen voivat merkittävästi parantaa arkea ja toimintakykyä.