vahingonkorvauslainsäädäntöä

Vahingonkorvaus tarkoittaa velvollisuutta korvata toiselle henkilölle aiheutettu vahinko. Se kuuluu siviilioikeuden piiriin ja perustuu yleisesti siihen, että vahinko johtuu toisen henkilön virheestä, laiminlyönnistä tai sopimuksen rikkomisesta. Vahingonkorvausta voidaan hakea sekä aineellisista että, tietyissä tapauksissa, aineettomista vahingoista.

Maksajana on tyypillisesti vahingon aiheuttaja tai tämän vakuutusyhtiö. Korvaus syntyy joko oikeudellisen päätöksen, sovinnon tai vakuutuskorvauksen kautta. Määrä riippuu syntyneistä kustannuksista, mahdollisesta ansionmenetyksestä sekä muista aiheutuneista kustannuksista; tuotteen vian tapauksissa korvaus voi kattavuutta laajentaa.

Perusteena on virheellinen toiminta tai laiminlyönti sekä näiden ja vahingon välinen syy-yhteys. Joissakin tapauksissa vastuuta koskee tiukka vastuu, jolloin vahinko voi tulla korvatuksi ilman näyttöä virheestä (esim. tuotteen viasta). Tämä riippuu oikeudellisesta kontekstista.

Vahingonkorvaus kattaa aineelliset vahingot, kuten korjaus- tai vaihtokustannukset sekä menetetyn tulon, sekä joissain tapauksissa aineettomat vahingot, kuten henkisen kärsimyksen. Korvauksen määrä perustuu todelliseen vahinkoon ja sen aiheutuneisiin kustannuksiin sekä mahdollisiin lisäkustannuksiin.

Vaatimusten esittämiselle on yleensä määräaikoja; tarkka aika määräytyy lain ja sopimusten mukaan. On suositeltavaa ottaa yhteyttä vakuutusyhtiöön ja hakea oikeudellista neuvontaa.

Mitä tehdä: kerää tositteet vahingoista, dokumentoi kulut, neuvottele korvauksesta, ja tarvittaessa hakeudu riidanratkaisuun tai oikeuteen.