vaahdotukseen

Vaahdotukseen viittaa ilmiö, jossa nesteeseen muodostuu vakaata vaahtokerrosta kaasukuplien ympäröimänä. Vaahto voi olla lyhytkestoinen ja kevyt tai pysyvä ja vahva. Vaahdotusta esiintyy sekä luonnollisissa että teollisissa prosesseissa, ja sen toivottavuus riippuu kontekstista: maitovaahdon tai kahvin pinnalla vaahto on usein toivottu lopputulos, kun taas liiallinen vaahdotus voi häiritä prosesseja ja laitteiden toimintaa.

Perusmekanismi ja tekijät voidaan tiivistää seuraavasti: Vaahto syntyy, kun kaasua sekoittuu nestemäiseen vaiheeseen tai kun kaasua muodostuu, ja kuplat muodostavat ympärilleen nestemäisen kalvon. Vakauteen vaikuttavat pinta-aktiiviset aineet (surfactants), proteiinit, suolat sekä epäpuhtaudet, sekä nesteen viskositeetti, lämpötila, pH ja ionivahvuus. Mekaaninen sekoitus, aerointi ja kemialliset reaktiot voivat indusoida vaahdotusta.

Sovelluksia ja ilmiön merkitystä on moninainen: elintarvikkeissa ja juomissa vaahto antaa rakennetta ja tuntumaa (esimerkiksi maidon vaahdon tai kahvin pinnan koostumus). Teollisuudessa vaahto on olennaista flotation-prosesseissa mineraalien erottamisessa. Kosmetiikassa, puhdistusaineissa ja erilaisissa vaahtoavissa tuotteissa vaahtoikuus on tärkeä ominaisuus. Rakennus- ja eristemateriaaleissa käytetään polyuretaanivaahdon kaltaisia suihkutettavia tai ruiskutettavia vaahtoja.

Hallinta ja laadunvarmistus: Liiallista vaahdotusta voidaan hallita vähentämällä sekoitusnopeutta, lämpötilaa tai kaasuuntumista, ja käyttämällä vaahdonestoaineita (defoaming agents) tai vaahdonestoja. Toisaalta joissain sovelluksissa halutaan lisätä vaahtoa, jolloin valitaan sopivat vaahdottajat.