välttämiskäyttäytymistä

Välttämiskäyttäytyminen, tunnettu myös nimellä avoidance behavior, on psykologinen termi, joka kuvaa taipumusta välttää tilanteita, ajatuksia, tunteita tai esineitä, jotka koetaan uhkaavina tai epämiellyttävinä. Tämä käyttäytyminen voi ilmetä monin eri tavoin ja se on keskeinen osa useita mielenterveyden häiriöitä, erityisesti ahdistuneisuushäiriöitä.

Perusmekanismina välttämiskäyttäytymisessä on pyrkimys vähentää välittömiä ahdistuksen tai pelon tunteita. Vaikka välttäminen tarjoaa lyhytaikaista helpotusta, se pitkällä aikavälillä ylläpitää ja jopa vahvistaa pelkoa, sillä yksilö ei koskaan saa tilaisuutta oppia, että pelätty tilanne ei olekaan niin vaarallinen tai että hän selviytyy siitä. Tämä luo negatiivisen oppimiskierteen.

Erilaisia muotoja välttämiskäyttäytymiselle ovat fyysinen välttäminen, kuten tiettyihin paikkoihin menemättä jättäminen, sosiaalinen välttäminen, kuten sosiaalisten tilanteiden kieltäytyminen, tai sisäinen välttäminen, kuten ajatusten tai tunteiden torjuminen. Esimerkiksi henkilö, joka pelkää sosiaalisia tilanteita, saattaa kieltäytyä juhlista tai tapaamisista, mikä vähentää hetkellisesti ahdistusta mutta vahvistaa sosiaalista pelkoa.

Välttämiskäyttäytyminen voi merkittävästi rajoittaa henkilön elämänlaatua, sosiaalisia suhteita ja toimintakykyä. Sen tunnistaminen ja käsittely on tärkeää, ja se on usein keskeinen kohde psykoterapiassa, erityisesti kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa, jossa pyritään altistamaan yksilö vähitellen pelätyille tilanteille ja muuttamaan niiden merkitystä.