uusintariskiä

Uusintariski on rikosoikeudellinen käsite, jonka avulla arvioidaan henkilön todennäköisyyttä tehdä uusi rikos tietyssä ajanjaksossa vapautumisen, tuomion tai muun valvontatilanteen jälkeen. Riskin tarkoituksena on tukea päätöksentekoa esimerkiksi ehdotusten, valvonnan, kuntoutuksen tai tuomion puitteiden suunnittelussa.

Riskinarviointi perustuu sekä kiinteisiin historiallisisiin tekijöihin että muuttuvaan, nykytilanteessa vaikuttaviin tekijöihin. Kiinteät tekijät (static factors) kuten aikaisemmat rikokset ja niiden vakavuus antavat taustaa, kun taas muuttuvat tekijät (dynamic factors) kuten päihteiden käyttö, mielenterveys, asuminen, työllisyys ja sosiaalinen tuki voivat muuttua ajan myötä. Käytännössä arviointi voi nojautua strukturoituihin riskinarviointityökaluihin sekä ammatilliseen harkintaan. Riskin arviointi ei ole varmuus, vaan todennäköisyyspohjainen arvio, ja sen tarkkuus riippuu sekä käytetyistä menetelmistä että saatavilla olevasta tiedosta.

Riskinarvioinnin sovellukset liittyvät usein oikeudelliseen päätöksentekoon, kuten valvontaan, ehdonalaisuuksiin, kuntoutusohjelmiin tai rangaistusjärjestelyihin. Tehtävänä on kohdentaa resursseja ja tukea nuoria tai aikuisia riskitekijöiden hallinnassa sekä vähentää uusintarikollisuutta, samalla kun turva- ja oikeusturvallisuusnäkökohdat huomioidaan.

Eettiset ja käytännön haasteet liittyvät muun muassa arvioiden virheisiin, väärinkäyttöön, stigmaan sekä yksilön oikeuksiin ja yksityisyyteen. On tärkeää varmistaa läpinäkyvyys, todistettavuus ja jatkuva arviointien laadun kehittäminen.