unirytmistä

Unirytmistä tarkoitetaan vuorokautista unirytmiä, eli sitä, miten ihminen kestää unen ja valveillaolon vaihtelut päivän mittaan. Kyse on sisäisestä kiertävästä kellosta, joka yleensä noudattaa noin 24 tunnin sykliä ja ohjaa nukkumaanmenoa, heräämistä sekä vireystilaa.

Keskeinen säätelykeskus sijaitsee aivolohon hypotalamuksessa, suprachiasmatic nucleusissa (SCN). SCN vastaanottaa valoärsykkeitä verkkokalvon kautta ja synkronoi kiertokelloa sekä melatoniinieritystä. Aamuinen valo vireyttää ja iltavalon vähentäminen helpottaa nukahtamista. Kiertokello vaikuttaa myös lämmönsäätelyyn, hormonieritykseen ja aineenvaihduntaan.

Unirytmi voi poiketa normaalista esimerkiksi vuorotyön, pitkittyneen aikaeron (jet lag) tai illan sinivalo- ja ruutualtistuksen vuoksi. Pitkään jatkuvat häiriöt voivat ilmentyä unettomuutena, päivittäisen vireystilan puutteena ja mielialan sekä kognition muutoksina. Pitkäaikainen unirytmin epäjärjestys liittyy lisäksi suurempiin terveysriskeihin, kuten aineenvaihdunnan häiriöihin.

Hyvinvoinnin kannalta säännöllinen unirytmi on yhteydessä parempaan unen laatuun, päivittäiseen vireystilaan ja yleiseen terveyteen. Keinoja unirytmin tukemiseen ovat säännölliset nukkumaanmeno- ja heräämisajat, aamuinen valoaltistus, iltavalaistuksen vähentäminen sekä rutiinien luominen, kuten säännöllinen ruokailu ja rauhallinen ohjelma ennen nukkumaanmenoa.

Tutkimus- ja hoitokentässä unirytmistä käytetään termiä kronobiologia. Se tutkii sisäisiä kelloja, valon ja ruokailun roolia sekä perifeerisiä kelloja kehossa. Keskeisiä alueita ovat kellogeenit kuten CLOCK, BMAL1, PER ja CRY sekä keskuskellona toimiva SCN. Hoitomuotoina voivat olla valoterapia ja melatoniinin käyttö terveydenhuollon ohjauksessa.