uniongelmaa

Uniongelma eli unettomuus on unihäiriö, jossa henkilöllä on toistuvaa vaikeutta nukahtaa, pysyä unessa tai kokea unen laadun riittäväksi, vaikka unelle olisi riittävästi aikaa. Oireet ovat useimmiten kestäviä vähintään muutamien viikkojen ajan, ja niistä aiheutuu merkittävää kärsimystä tai päivittäisen toiminnan heikkenemistä. Suurin osa tapauksista on tilapäisiä tai ajoittaisia, mutta osa kehittyy krooniseksi, jolloin oireet jatkuvat kuukausia tai pidempään.

Tyypillisiä oireita ovat nukahtamisvaikeudet, unessa pysymisen vaikeudet, aikainen herääminen sekä ei-virkistävän unen kokeminen. Päivisin ilmenevät oireet voivat olla väsymystä, keskittymisvaikeuksia, ärtyneisyyttä, mielialan aaltoilua ja alentunutta suorituskykyä.

Syitä ja riskitekijöitä ovat stressi, ahdistus, masennus ja muut mielenterveysongelmat sekä krooniset sairaudet, kipu, epätyypillinen työaika, kofeiini- ja alkoholin käyttö sekä medikaatioiden sivuvaikutukset. Uniongelmalla voi olla ensisijainen luonne tai se voi ilmetä muiden sairauksien, kuten hengityselinsairauksien tai kiputilojen yhteydessä. Ikä ja naisseerum ennen vaiheet suuremmat riskit, ja perinnöllisillä tekijöillä voi olla osuutta yksilöllisiin eroihin.

Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, unipäiväkirjaan ja tarvittaessa kliiniseen arvioon. Lisäarviointi, kuten unipolari- tai liikehäiriöiden poissulkeminen, voi olla tarpeen, mutta monissa tapauksissa ei ole tarvetta polysomnografialle, ellei epäillä muuta unihäiriötä.

Hoito painottuu nonfarmakologisiin keinoihin: unihygienian parantaminen, kognitiivinen käyttäytymisterapia unettomuuden hoitona (CBT-I) sekä univälineiden käytön rajoittaminen. Tarvittaessa voidaan harkita lyhytaikaista lääkehoitoa, kuten non-benzodiatsepiinijohdannaisia tai muita unilääkkeitä, sekä melatoniinia. Hoito räätälöidään yksilöllisesti ja seuraa oireiden kehitystä sekä muiden terveydentilojen hoitoa. Uniongelma voi häiritä elämänlaatua, mutta oikea hoito parantaa usein sekä nukkumisen laatua että päivittäistä toimintakykyä.