medikaatioiden

Medikaatioiden käsite viittaa ihmisille tarkoitettuihin aineisiin, joita käytetään taudin diagnosointiin, oireiden lievittämiseen, taudin parantamiseen tai ennaltaehkäisyyn sekä fysiologisten toimintojen muokkaamiseen. Lääkkeet voivat olla pienimolekyylisiä kemiallisia aineita, biologisia valmisteita kuten proteiineja, rokotteita tai muita terapeuttisia valmisteita. Käyttö voi olla reseptilääkkeellistä tai itsehoitolääkkeellistä, ja valmisteilla on erilaisia käyttötarkoituksia, annostuksia ja turvallisuusominaisuuksia.

Kehitys, sääntely ja valvonta muodostavat lääkkeiden keskeisen kehyksen. Lääkkeet kehitetään ja testataan perinteisesti preklinisissä ja kliinisissä tutkimuksissa, ja niiden myyntiä koskeva lupa myönnetään sekä kansallisella että eurooppalaisella tasolla. Suomessa lääkkeiden myyntilupia ja markkinavalvontaa hoitaa Fimea, ja laajasti EU-tasolla tehtävää lupapäätöstä koordinoi Euroopan lääkevirasto (EMA). Markkinoille tulon jälkeen valvonta, haittavaikutusten seuranta ja tiedotteen päivittäminen ovat osa farmakovigilanssia. Lääkkeet jaetaan usein reseptilääkkeisiin sekä itsehoitolääkkeisiin.

Käyttö ja vaikutusperusteet perustuvat farmakologiaan: lääkkeet vaikuttavat elimistön kohteisiin, kuten reseptoreihin tai entsyymeihin, ja niiden vaikutukset riippuvat annostuksesta sekä aikataulusta. Farmakokinetiikka tarkastelee imeytymistä, jakautumista, metaboliaa ja eliminaatiota. Turvallisuuskorostukset sisältävät haittavaikutukset, yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa sekä oikean annostuksen, säilytyksen ja hävittämisen. Nykyinen kehitys painottaa turvallisuutta, kustannustehokkuutta ja yksilöllistä hoitoa.