ultraäänitunnistimia

Ultraäänitunnistimet, tunnetaan myös nimellä ultraäänianturit, ovat laitteita, jotka käyttävät ultraääni- eli kuulokyvyn yläpuolisia ääniaaltoja kohteiden havaitsemiseen ja etäisyyden mittaamiseen. Ne toimivat lähettämällä lyhyitä ultraääni-impulsseja ja mittaamalla aikaa, joka kuluu näiden pulssien heijastumiseen takaisin anturiin kohteesta. Tätä aikaa kutsutaan kaikuaikaa. Koska äänen nopeus tunnetaan, kaikuaika voidaan muuntaa etäisyydeksi.

Ultraäänitunnistimia käytetään monenlaisissa sovelluksissa. Autoteollisuudessa niitä hyödynnetään pysäköintiantureina, jotka auttavat kuljettajia havaitsemaan esteitä auton ympärillä. Teollisuudessa niitä käytetään neste- ja kiinteiden aineiden tasojen mittaamiseen säiliöissä, esineiden tunnistamiseen kuljetinlinjoilla ja etäisyyden seurantaan robotiikassa. Lääketieteessä ultraäänitekniikka on keskeinen osa kuvantamista, kuten sikiön ultraäänitutkimuksia ja sisäelinten kuvantamista. Myös eläinten havaitsemiseen ja kommunikointiin käytetään ultraäänitunnistimia, esimerkiksi lepakoilla ja delfiineillä.

Ultraäänitunnistimien etuja ovat kyky toimia vaikeissa olosuhteissa, kuten pölyisissä, savuisissa tai kosteissa ympäristöissä, joissa optiset tai infrapunatunnistimet saattavat epäonnistua. Ne ovat myös suhteellisen edullisia ja niillä on hyvä tarkkuus lyhyillä ja keskipitkillä etäisyyksillä. Haittapuolina voi olla herkkyys voimakkaille ilmavirroille tai pintojen, jotka imevät ultraääntä, havaitsemiselle.