lepakoilla

Lepakot (Chiroptera) ovat ainoita todellisia lentäviä nisäkkäitä. Niiden siivet koostuvat venyvästä ihosta, joka ulottuu suurten sormenluujen ympärille. Lepakot ovat yleisimmin yöeläjiä, mutta joillakin lajeilla esiintyy myös päivisin aktiivisuutta.

Lepakoilla on kaksi pääryhmää: megabaatit ja mikrobaatit. Megabaatit elävät pääasiassa trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla ja ne syövät usein hedelmiä, kukkia ja nektaria. Mikrobaatit ovat pienempiä ja monipuolisempia ruokavaliossa: suurin osa syö hyönteisiä, mutta on lajeja, jotka syövät hedelmiä, kaloja tai verta. Yleinen tunnusmerkki on echolokaatio, jota useimmat mikrobaatit käyttävät saaliin ja ympäristön kartoittamiseen: ne lähettävät korkeataajuisia äänipulsseja ja tulkitsevat takaisin tulevat heijastumat. Monilla lajeilla on myös kykyä käyttää visuaalista havaitsemista ja hajua.

Elinympäristöt ja käyttäytyminen: Lepakot tarvitsevat roostipaikkoja, kuten luolia, rakennusten kolon tai puiden koloja. Ne liikkuvat jahtaamaan ruokaa öisin, ja suurin osa lajeista viettää päivät piilossa näissä paikoissa. Monet lajit voivat yhdistää pitkäjälkeen ja liikkuvat suuret etäisyydet ravinnon perässä.

Lisääntyminen ja rooli ekosysteemissä: Useimmat lajit parittelevat kerran vuodessa; emo synnyttää yleensä yhden poikasen, joskus kaksi. Poikanen riippuu emostaan ja oppii ajan myötä lentämään ja saalistamaan. Lepakot ovat tärkeitä ekosysteemeissä pölytyksen, siementen levittämisen ja hyönteisvalvonnan kautta.

Uhat ja suojelu: Lepakoiden tilaa uhkaavat elinympäristön muutos, valosaaste, tuulivoimalat sekä taudit kuten sieni Pseudogymnoascus destructans, joka aiheuttaa white-nose -oireyhtymän. Monet maat ja alueet suojelevat lepakkoja rauhoittamalla roostipaikkoja, luomalla suojelualueita ja vähentämällä haitallista valaisua sekä tutkia tautien torjuntaa.