oireyhtymän

Oireyhtymä on kliininen käsite, jolla tarkoitetaan tilan tai sairauden piirteiden ryhmää, jotka esiintyvät yhdessä. Oireyhtymän konstelaatio auttaa ymmärtämään taudin luonteen ja suuntaamaan tutkimuksia sekä hoitoa. Oireet voivat liittyä useisiin elimistön järjestelmiin, ja niiden yhdistelmä on usein tyypillinen tietylle patologiakalvolle tai mekanismille.

Oireyhtymiä syntyy monin tavoin: geneettiset ja synnynnäiset syyt, metaboliset häiriöt, kehitysviat, tulehdukselliset tilat sekä toksiset vaikutukset voivat johdattaa syntymään oireyhtymälle ominaista oirekokonaisuutta. Oireyhtymän diagnoosi perustuu kliiniseen arvioon, potilaan historiaan sekä tarvittaessa laboratoriokokeisiin ja kuvantamiseen. Hoito on oireiden ja taustalla olevan syyn mukaan yksilöllistä ja usein monitieteistä.

Esimerkkejä tunnetuista oireyhtymistä ovat Downin oireyhtymä (trisomia 21), Marfanin oireyhtymä ja Touretten oireyhtymä. Oireyhtymät voivat olla elinikäisiä ja vaativat usein pitkäaikaista seurantaa sekä tukea. Oireyhtymän nimessä käytetään usein genetiivimuotoa, esimerkiksi oireyhtymän oireet tai oireyhtymän tausta viittaavat kyseiseen syndroomaan.